Still Breathing

Moi! Just nyt mun kuvavarastot tuntuu tulvivan yli ja haluaisin jakaa niitä tänne teille, mutta samalla aina blogin avatessani ja postausta kirjotellessani en saa mitään aikaan. Se ei kuitenkaan välttämättä ole huono asia, sillä voin keskittyä muihin juttuihin ja palailla blogin pariin aina, kun siltä tuntuu. 

Ei silti mitään huolta, mulla menee hyvin, enkä ole unohtanut blogia ja teitä. Mulla on vain muita juttuja meneillään tällä hetkellä. Tällainen pieni muistutus, että elossa ollaan. 

Auringonlaskuja ja jäätyneet sormet - Ylläs 2

Moi!

Tänään on ollut meidän vika kokonainen päivä Ylläksellä ja huomenna suunnataan kotiin. Mun vaatteet haisee savulta, lihakset on kipeinä ja kasvot lievästi palaneet, mutta kivaa on ollut ja laskenkin kaikki edeltävät positiivisiksi asioiksi. Nyt oon kuitenkin jo valmis lähtemään kotiin, sillä viikonloppuna ollaan menossa kavereiden kanssa seurakunnan nuortenleirille ja en muista milloin viimeksi olisin ollut seukkarin leirillä. Siitä on jo aikaa ja ootankin viikonloppua jo hyvällä mielellä. 

Meitä on kohdannut tosi hyvät kelit täällä, minkä huomaa kuvista. Maisemat on olleet ihan huikeen hienoja ja koko ajan tulee sellanen fiilis, että haluaa valokuvata kaiken. Niin kaunista täällä on. Ja talveenkin on jo niin tottunut, tuntuu varmaan hassulta palata takaisin kotiin etelään, mutta toisaalta ihan kivalta. 

Tänään käytiin Konijänkän kotieläinpihalla hiihtäen, mikä oli kivaa. Olin ihan innoissani kaikista söpöistä eläimistä, joten mun oli pakko kuvata muutamaa, ehkä niitä kuvia myöhemmin sitten täällä... 

Myöhemmin illalla olis vielä tarkoitus lähteä pitsalle ja siivota mökki valmiiksi huomista varten, että ehditään vielä huomenna hiihtämään tai tekemään jotain muuta. 

Mäkipäivä - Ylläs 1

Moi! Istun täällä meidän mökin sohvalla ja voin rehellisesti sanoa, ettei mun jalkoihin oo varmaan koskaan sattunut yhtä paljon. Se on toki ihan ymmärrettävääkin 8 ja puolen tunnin lähes yhtämittaisen laskettelun jälkeen. Ollaan siis saavuttu Ylläkselle ja nukuttu bussimatkan jälkeinen kooma pois, mutta tänhetkisestä väsymyksestä päätellen kooma numero 2 on hyvää vauhtia matkalla. Viime yönä nukuin paremmin kuin pitkään aikaan ja jos jalkakivut ei tapa mua, niin ensi yö on luultavasti samaa sarjaa. 

Ollaan oltu Sallan kanssa täällä vasta yksi kokonainen päivä, mutta musta on niin ihanaa olla takaisin näissä tutuissa maisemissa. Jostain syystä rinteessä oleminen sai aikaan saman fiiliksen, kun aikoinaan Teneriffalla, mikä on ehkä vähän outoa, mutta mitäs pienistä. 

Tää päivä on tosiaan käytetty ihan vaan lasketteluun, sillä hissit oli tänään 2 h myöhempään auki kuin normaalisti. Huominen ja tiistai on myös suunnitelmissa viettää mäessä. En malta odottaa. Huomenna arvostetaan tuoreita rinteitä vielä enemmän ja pysytään täällä Äkäslompolon puolella kauemmin ennen Ylläsjärvelle siirtymistä. 

Täytyy myös sanoa, että aluksi mua vähän jännitti, miltä musta tuntuisi olla taas täällä. Olisiko mun elämä kotona yhtäkkiä kadonnut ja olisin matkannut ajassa taaksepäin, en vain maisemissa vaan myös ihmisenä, mutta onneksi mulla on hyvä kaveri mukana ja KLS. soi kaiuttimesta, joten ei se oma elämä mihinkään hävinnyt. Se taisi tulla mukaan tänne. Nyt kuitenkin meen syömään mun pääsiäis-Kinder-munan, jonka unohdin aamulla laittaa tyynyn alle. :D 

Ihanaa huomista alkavaa viikkoa kaikille!