Hei, mitä sinne ruutujen toiselle puolelle kuuluu? Musta tuntuu, että koko blogi on unohtunut jonnekkin kesäisiin päiviin, jotka vaikka olivatkin kiireisiä, eivät vieneet ajatuksista ihan yhtä paljon tilaa kuin tänhetkinen elämä.
Don't get me wrong, yliopisto-opintojen alkaminen ja niiden mukanaan tuomat aktiviteetit ovat olleet todella positiivinen kokemus, mutta samalla niistä on tullut tietyllä tapaa elämän keskipiste. Kaikki uudet asiat tuntuvat suurilta ja hienoilta ja ovathan ne sitä, mutta kun asiaa alkaa tarkastelemaan, huomaa kuinka pieni osa maailmaa tämä kaikki on. Oma kapasiteetti ja keskittymiskyky on ollut täysin kohdistettuna päivittäisiin menoihin ja opiskeluun. Uuden sisäistämiseen menee aina aikaa, samalla sisäistää ja huomaa uusia puolia itsestään. Kaiken tän murroksen keskellä oon jättänyt blogin ihan suosiolla pienemmälle huomiolle, sillä kaikkeen ei vain voi revetä, vaikka kuinka haluaisikin.
Kenties teitä kiinnostaa enemmän, millaista yliopistossa on, kenties ei ja kenties tiedätte jo ja muistelette lämmöllä omia opiskeluaikoja, mutta ainakaan toistaiseksi en ole jakamassa yliopistoelämästä tänne sen syvemmin, ennen kuin siitä on tullut selkeä osa muutakin elämää.
On the bright side, Jyväskylästä on muotoutunut koti näiden viikkojen aikana ja oma huone tuntuu juuri siltä turvapaikalta kuin sen kuuluukin. Mikäänhän ei ole koskaan täysin valmista, ei huone, en minä, ei mikään, mutta suunta on oikea. Toivottavasti kuluva syksy selkeyttää ajatuksia enemmän ja elämä alkaa rutinoitumaan, jotta blogillekin jäisi enemmän aikaa päiväjärjestyksestä ja ajatuksista. Tällä hetkellä kuitenkin on ihan virallisesti vedettävä raja ja otettava taukoa, mutta täällä silti ollaan, satunnaisesti postaillen, kokopäiväisesti eläen ja kokien.
