Ihanan kamala

Heippa! 

Viime viikonloppu merkitsi myös hiihtoloman loppua ja kouluun palaamista. Ehdittiin kuitenkin viettää kaksi päivää Lempäälässä Ideaparkin Lumiraveissa. Päivät sujuivat yhdessä hujauksessa ravilähtöjä katsellen, kahvitellen ja kauppoja kierrellen, vaikka täytyy myöntää, että Ideaparkin kokoinen ostoskeskuskompleksi käy pidemmän päälle melko väsyttäväksi. Valtava ihmismäärä ja lukemattomia kauppoja, joiden ahtailla käytävillä mahtuu hädin tuskin kulkemaan. Näistä huolimatta mulla oli huippukiva viikonloppu perheen kanssa ja tarttuihan reissusta mukaan jo aiemmassa postauksessa nähty villapaita. 

Oon aivan hurmaantunut tästä villapaidasta. Nähtiin se kaupan ohi kävellessä siskon kanssa ja molempien mielestä tän luokan kamaluus menee jo ihanuuden puolelle. En siis voinut lähteä takaisin Jyväskylään ilman maailman kamalinta/ihaninta villapaitaa, joka on kaiken lisäksi pehmeä kuin nallekarhu. Jos kevät ei ikkunasta näkyvää lumisadetta katsoessa ihan vielä odotakaan kulman takana, niin ainakaan lopputalvena en tuu palelemaan. 

Spring?

Heippa! Tällä hetkellä ulkona ei paista aurinko, mutta päivä päivältä lisääntyvä valon määrä vaikuttaa silti positiivisesti pirteystasoihin ja motivaatioon. Pidempään blogia lukeneet on ehkä jo huomanneet, että syksyn tullen blogi vetäytyy talvihorrokseen ja kevättalven alkaessa postauksia alkaa sadella tiheämpään tahtiin. Oon toistaiseksi vielä ihan talvessa ja ootan ensi viikoksi luvattuja hiukan kovempia pakkasia. Haluan vielä hetkeksi päästä nauttimaan iltaluisteluista ja talvesta ennen kuin kevät virallisesti starttaa. Kevät on kuitenkin jo ottanut varaslähdön ainakin vaatekaapin ja huoneen puolella, sillä värikkäät vaatteet vetävät puoleensa enemmän kuin vielä tammikuussa. Samoin kasvien (tai ainakin tekokasvien) määrä huoneessa on lisääntynyt. Siksipä aamun ollessa valon suhteen loistava kuvailuun, ajattelin koota yhteen viime kuukausina keväisen (luistimia mukaan laskematta) fiiliksen inspiroimia ostoksia.

Tätä on olla onnellinen

Heippa! Helmikuu lähestyy loppuaan ja vaikka vuoden ensimmäiset päivät ei mun osalta näyttäneet parempaa puoltaan, niin viimeiset pari viikkoa on tehnyt todellisen täyskäännöksen fiiliksen suhteen. Mä oon aina stressaantunut tosi pienistä asioista ja esimerkiksi tekemättömät kouluhommat on aikoinaan tuntuneet maailman kaatavilta painoilta ja estäneet kaikesta muusta nauttimisen lähes kokonaan. Siksi tuntuu todella vapauttavalta, kun viimeisten parin viikon aikana oon tietoisesti painanut koulun mielen perukoille ja keskittynyt muihin menoihin, joita on yhtäkkiä ilmestynyt lähes joka päivälle. 

Käytiin menneellä viikolla ostamassa mulle luistimet ja oon niin iloinen, että pääsen vihdoin hyödyntämään järven ja luistinradan vieressä asumista vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu. Näin tein juuri tänään, kun olin ensin viettänyt aamun koulutöiden parissa. Ilta kotipuolesta tänne vierailemaan saapuneen kaverin kanssa luistellen korkkasi hienosti luistelukauden tälle talvelle ja antoi kaivattua energiaa jatkaa myös opiskelun parissa.

Eilen sen sijaan vietettiin iltapäivää seikkaillen turisteina kotikaupungissa valokuvausprojektin puitteissa. Valokuvaus on tänne muuton jälkeen jäänyt vähemmälle, joten oli ihanaa kaivaa kamera esiin laatikoiden sopukoista pitkästä aikaa. 

Vaikka vuosi saikin siis hieman tavallista latteamman alun ovat talvi, ystävät ja spontaanit seikkailut toisensa perään ovat herättäneet sitä samaa elämäniloa, joka sävytti koko viime vuotta. Vaikka just nyt edessä odottaa 500 sanan kasaan raapiminen ennen puoltayötä ja työmäärä myös huomiselle hipoo kattoa, voin rehellisesti sanoa, ettei mua stressaa. Voin rehellisesti sanoa, että oon onnellinen.