Siskolla oli kesällä rippijuhlat ja päätettiin antaa hänelle tavaroiden tai rahan sijaan lahjaksi reissu Dubrovnikiin. Löysin Norwegianilta suhteellisen halvat lennot ja itse yöpyminen paikan päällä oli myöskin halpaa verrattuna vaikkapa aiemmin keväällä käytyyn Roomaan.
Oltiin reissussa kolme yötä ja kolme päivää, sillä viimeinen päivä kului lähes kokonaan koneessa tai kentällä konetta odottaessa. (Kaikkea sitä onkin valmis tekemään halpojen lentojen eteen.) Ei oltu suunniteltu minkäänlaista valmista ohjelmaa, toisin kuin Roomaan mennessä, sillä ei juuri tiedetty kohteesta. Toki Dubrovnikista löytyvät Game of Thronesin kuvauspaikat kiinnostivat allekirjoittanutta, mutta niitä tuli nähtyä muita mielenkiintoisia juttuja etsiessä, eikä siskon tarvinut ainakaan ihan liikaa kestää mun GoT-intoilua.
Ensimmäinen päivä vietettiin kierrellen Lapadin aluetta ja löysimme itsemme kiipeämästä näköalamäelle, joka oli mun puolesta ehkä vähän liiankin korkealla, mutta silti kaiken kiipeämisen arvoinen. Söin myös ehkä parhaita koskaan maistamiani wokkivihanneksia, ahh.
Toinen päivä pyhitettiin vanhassa kaupungissa kiertelylle ja ihan vain yleiselle olemiselle. Käveltiin muureja pitkin, saatiin sydämentykytyksiä korkeista paikoista, nautittiin auringosta ja räpsittiin kuvia huikeista maisemista. Myös muutamat jäätelöt syötiin ja itsellä ähky meinasi iskeä useampaan otteeseen.
Viimeisenä kokonaisena päivänä lähdettiin kajakoimaan merelle. Tää oli jotain aivan uutta ja musta ihan huikea kokemus kaikkiaan, vaikka sisko ei ihan niin paljon nauttinutkaan tuulisen sään ja aaltojen takia. En muista, milloin olisin viimeksi päässyt uimaan meressä, joka ei ole aivan jäätävän kylmä. Loppupäivä oltiinkin ihan kirjaimellisesti suolaisia ja täysin poikki monen tunnin reissusta, mutta tykkäsin.
Ihan täysin ei vastoinkäymisiltä vältytty kuitenkaan, sillä takaisin tullessa mulle iski vatsatauti Oslon lentokentällä ja kolmen tunnin lennon odottelu sujui varsin kätevästi lentokentän vessassa. Nyt kuitenkin on sekä reissu että tauti ohi, eikä jälkimmäisestäkään jäänyt sen suurempia traumoja onneksi.
Kuvia ei reissun päältä tullut kuitenkaan jostain syystä räpsittyä ihan samanlaista tahtia kuin aiemmilta matkoilta, sillä tällä kertaa taidettiin enemmän keskittyä siihen olennaiseen, eli olemiseen ja kokemiseen. Siksipä päätinkin kerätä kaikki kuvat yhteen ainoaan postaukseen kuvapäiväkirjaksi noilta kolmelta päivältä.
-MINTBERRY
