Eilen

Tänään on ollut jotenkin harvinaisen tuottelias päivä, ei kuitenkaan koulun vaan ihan noin muuten elämän suhteen. Aamu alkoi mulle harvinaisen aikaisella herätyksellä, kun kello soi puoli yhdeksältä, vaikka päivän ainoa luento oli vasta puolen päivän aikoihin. Yöllä riehunut tuulimyräkkä heilutteli puita ikkunoihin ja herätteli muakin useaan otteeseen, mutta jostain syystä olin silti aamulla yllättävän pirteä. Otin 'aikaisesta' herätyksestä kaiken irti ja aloitin aamuni rennosti aamupalailemalla sähkösopimuksen hoitamisen rinnalla. Ehdittiin myös aloitella puhelimen välityksellä ensi viikolla olevaa puolen tunnin esitelmää varsin tehokkaasti, sillä vielä eilen tilanne oli  aivan nollassa. 

Luennolle lähtiessä oli pitkästä aikaa hyvä fiilis siitä, että olin oikeasti ehtinyt tehdä jotain hyödyllistä, edelliset perjantain 12:15 luennot kun on istuttu läpi lähes juuri heränneenä. Hups. Muita tän päivän tehokkuutta lisänneitä asioita olivat tulevan kesän töiden suunnittelu, ajotunti, joista on kohta puolet hoidettu alta pois, vaikka en ole vielä aivan varma oonko oikeasti oppinut tarpeeksi. Oon silti toistaiseksi ihan positiivisilla fiiliksillä kortin saamisen suhteen, vaikka se onkin venynyt muutamalla vuodella. 

Kotiin pyörähdin kaupan kautta, sillä viime aikoina kotia koristavat huonekasvilapset on antaneet melko huolestuttavia merkkejä. Mä en oo koskaan ollut sen suuremmin viherpeukalo, mutta viimeisten parin vuoden sisään oon onnistunut jopa pitämään kasvini elossa, joten kaupasta tarttui mukaan suuremmat ruukut vanhoissa ruukuissaan lähes kituville kasveille ja pussillinen multaa. 

Nyt istun tietokoneen ääressä, kasvit onnellisesti uusissa mullissa ja ruukuissa, kaiuttimesta soi Juha Tapion Roope & Iina ja pohdin, kuinka niinkin yksinkertaiset asiat kuin laskujen maksaminen, kohta koneesta tuleva puhdas pyykki tai puolen tunnin hetki kädet mullassa saa mielen iloiseksi. Jotenkin moni sellainen asia, joita vielä viisi vuotta sitten piti turhina ja maailman tylsimpinä askareina on viime aikoina muuttunut ilon aiheeksi. Mitä se sitten kertoo, kun imuroiminen on yhtäkkiä odottamisen arvoinen asia ja luontaistuotekaupasta löytyvä siivoussuihke saa innostumaan pölyjen pyyhkimisestä? En tiedä, mutta samalla on jotenkin miellyttävää asettua pikkuhiljaa aloilleen, jos ei asuinkaupungin niin ajatuksen tasolla. 

Ajattelin laittaa tän tekstin kuvitukseksi kotoa napattuja räpsyjä, sillä just siivotussa kodissa on niin kiva olla, että sitä haluaa jakaa muillekin. :)

- MINTTU