Matkalukemista

Vaikka en itse olekaan matkustamassa muutamaa kilometriä kotoa kauemmaksi tänä jouluna, osa teistä saattaa olla. Ensi kevään ja kesän aikana matkustamista on kutenkin tiedossa sitten senkin edestä, joten en nää syytä olla kirjoittamatta tästä aiheesta.

Mulle itselle yksi hienoimpia juttuja matkustamisessa on se matkan tekeminen. Toki nautin kaikesta mahdollisesta paikan päälläkin, mutta varsinkin jos määränpää on lentomatkan päässä, aika harva juttu voittaa sen tunteen, kun kone nousee ja tiedät olevasi vihdoin matkalla. Muutaman tunnin lennoilla mulla menee usein aika ihan vaan koneen ikkunasta ulos katsellessa, se näky on ehdottomasti yks henkilökohtasista lemppareista. Mutta jos lento on yhtään pidempi, saattaa teillä muillakin tylsyys iskeä. Siksi keräsin tähän alle muutamia omista lempikirjoista, joista monet ovat olleet mukana usealla matkalla luottotylsyydenpoistajina.

Jos lukeminen ei oo just se sun juttu, niin muita hyviä keinoja lennosta selviytymiseen ovat valmiiksi suunniteltu soittolista ladattuna puhelimeen, jotta sitä voi ihan huoletta kuunnella, vaikka lentokoneen wi-fi ei toimisikaan. Nykyään ihan huikeessa suosiossa olevat "aikuisten värityskirjat", eli toinen toistaan koristeellisempia kuvioita sisältävät värityskirjat toimii myös loistavasti, varsinkin jos lentopelko meinaa iskeä. Mulla on itsellä myös aina jotain naposteltavaa mukana, huolimatta lentokoneen ruoasta, sillä se tuo mukavan kotoisan olon.

Nyt kuitenkin siihen pääasiaan, eli kirjavinkkeihin.

 John Greenin kirjat on olleet luottokavereina monilla matkoilla, paperbackit on yleensä just simppelin kokoisia ja ne mahtuu mukaan helposti. Kokonsa takia niitä tulee joskus haalittua mukaan vähän liikaakin, kuten viime kesänä EF:n kanssa Brightonissa ollessa tapahtui. :)

 Virgin Suicides ja Elämäni Seinäruusuna on molemmat kulttimaineen saavuttaneita kirjoja, jotka löysivät tiensä mun lempikirjoihin heti ensimmäisen lukukerran jälkeen ja ovat siitä lähtien kulkeneet mukana. Hobitti on kanssa jokavuotinen must read-sarjalainen, vaikka välillä siitäkin tavasta tulee luistettua.

The Perks of Being a Wallflower

Syksy tuo mukanaan koulun ja sen jokavuotisen syysfiiliksen, joka haaveilee upeasta väriloistosta, mäkisistä pikkuteistä, joita reunustaa toinen toistaan kauniimmat tammet ja vaahterat. Sen elokuvista tutun syksyn tunnelman, jota täällä Suomen ankeessa ja sateisessa säässä on vaikee tavoittaa täysin. Mutta mulla on keinoni selvitä siitä pettymyksestä, etten asu Missourissa, mistä yllä kuvattu haavemaisema on peräisin.

Kun syksy tulee ensimmäisten sateisten säiden kanssa ovelle koputtelemaan, päädyn mä lukemaan yhtä lempikirjoistani yhä uudestaan. The Perks of Being a Wallflower tai ihan vain Seinäruusu, kuten itse kutsun, lukeutuu ehdottomasti mun suosikkeihin. Se kertoo todella omalaatuisella tavallaan lukion aloittavasta Charliesta, joka kamppailee ahdistuneisuuden, tunteiden ja jonkinlaatuisen paniikkihäiriön sekä menneisyyden haamujen kanssa. Seinäruusu on yksi ensimmäisistä "kasvutarinoista", joita olen lukenut ja raotti ovea sen aihepiirin kohdalla.

Mulle itselleni niin tärkeäksi muodostunut kirja sisältää kaikki ne elementit, mitä hyvältä kirjalta odotan; samaistuttavan päähenkilön, hyvän ja mielenkiintoisen juonen, nerokkaita viittauksia oikeaan elämään ja toki sieltä myös se rakkaustarina löytyy. Omalla kohdalla vielä monet kirjassa kuvatuista hetkistä ovat niin osuvia, etten voi kuin rakastua joka kerta uudelleen.

Alla on kuva lempikohdastani kirjassa. Unohdan sen olemassaolon ja yllätyn aina uudestaan luettuani sen. Kuinka samankaltaisia omat, romantisoidut haaveeni elämästä ovat.

Seinäruusu on loistava valinta syksyllä luettavaksi kirjaksi. Se ei ole turhan pitkä eikä painava, joten kirjemuodossa kirjoittavan Charlien lukiovuotta on helppo kantaa mukanaan minne itse meneekin.

Tämän postauksen ei ole tarkoituskaan olla kirja-arvostelu, vaan pikemminkin kuvaus fiiliksistäni ja ajatuksistani koskien minulle tärkeää kirjaa.