Helsinki & EF-Reunion

 

 

 

Helsinki on aika kiva kaupunki. Se sanottakoon heti aluksi. Itse Lahti lähikaupunkinani on ihan mukavaa päästä välillä käymään muuallakin. Ihan noin esteettisestikin Helsinki on niin monta tasoa korkeammalla.

Helsinki oli myös mun viikonloppureissuni kohde. Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin EF-Reunion Party kesällä EF:n kautta kielikurssilla käyneille nuorille. Olin sopinut tulevani viikonlopuksi kummisedälleni kylään, jotta pääsisin näkemään sekä heitä että ystäviäni kielikurssilta.

Perjantaina illalla käytiin katsomassa Pixarin Inside Out, jonka saapumista teattereihin olen ehtinyt odottaa jo vaikka kuinka kauan, enkä pettynyt! Loistava elokuva, varmaa Pixar-laatua ja ahh, rakkaus. Tykkäsin!

Lauantaina Roihuvuoressa järjestettiin Mopo Rokki (Monen Polven Rokki), joka oli festivaalitapahtuma suunnattu kävijöille vauvasta vaariin tai vaikka mummoonkin. Itse tapahtuma järjestettiin Roihuvuoren vanhusten talolla, lähellä nuorisotaloa, loistava tapahtuma. Siellä kävin yhdessä kummisetäni perheen kanssa. Ihana alkusyksyn ja loppukesän tunnelma, musiikkia, hyvää ruokaa, jäätelöä ja tekemistä eri työpajojen merkeissä kaiken ikäisille. Lasten ja vanhusten ilon seuraaminen tosin riitti jo itsessään.

Illalla oli sitten vuorossa itse EF-Reunion Party. Ennen varsinaista tapahtumaa kävimme kuitenkin vielä syömässä kielikurssiporukalla Pizza Hutissa, vaihtamassa kuulumisia ja nauramassa itsemme kipeiksi. Koko päivä oli niin täynnä ihanan rentoa, rauhallista tunnelmaa. Päällimmäisenä mieleen jäi juuri tuo fiilis ja ystävät, joita en tule unohtamaan. Niin paljon tulee koettua ihan yllättäen.

The Perks of Being a Wallflower

Syksy tuo mukanaan koulun ja sen jokavuotisen syysfiiliksen, joka haaveilee upeasta väriloistosta, mäkisistä pikkuteistä, joita reunustaa toinen toistaan kauniimmat tammet ja vaahterat. Sen elokuvista tutun syksyn tunnelman, jota täällä Suomen ankeessa ja sateisessa säässä on vaikee tavoittaa täysin. Mutta mulla on keinoni selvitä siitä pettymyksestä, etten asu Missourissa, mistä yllä kuvattu haavemaisema on peräisin.

Kun syksy tulee ensimmäisten sateisten säiden kanssa ovelle koputtelemaan, päädyn mä lukemaan yhtä lempikirjoistani yhä uudestaan. The Perks of Being a Wallflower tai ihan vain Seinäruusu, kuten itse kutsun, lukeutuu ehdottomasti mun suosikkeihin. Se kertoo todella omalaatuisella tavallaan lukion aloittavasta Charliesta, joka kamppailee ahdistuneisuuden, tunteiden ja jonkinlaatuisen paniikkihäiriön sekä menneisyyden haamujen kanssa. Seinäruusu on yksi ensimmäisistä "kasvutarinoista", joita olen lukenut ja raotti ovea sen aihepiirin kohdalla.

Mulle itselleni niin tärkeäksi muodostunut kirja sisältää kaikki ne elementit, mitä hyvältä kirjalta odotan; samaistuttavan päähenkilön, hyvän ja mielenkiintoisen juonen, nerokkaita viittauksia oikeaan elämään ja toki sieltä myös se rakkaustarina löytyy. Omalla kohdalla vielä monet kirjassa kuvatuista hetkistä ovat niin osuvia, etten voi kuin rakastua joka kerta uudelleen.

Alla on kuva lempikohdastani kirjassa. Unohdan sen olemassaolon ja yllätyn aina uudestaan luettuani sen. Kuinka samankaltaisia omat, romantisoidut haaveeni elämästä ovat.

Seinäruusu on loistava valinta syksyllä luettavaksi kirjaksi. Se ei ole turhan pitkä eikä painava, joten kirjemuodossa kirjoittavan Charlien lukiovuotta on helppo kantaa mukanaan minne itse meneekin.

Tämän postauksen ei ole tarkoituskaan olla kirja-arvostelu, vaan pikemminkin kuvaus fiiliksistäni ja ajatuksistani koskien minulle tärkeää kirjaa.

Tumblr inspired pics from Instagram

 

Mulla on ollut nyt jo jonkun aikaa vähän huono päivä joka päivä. Tänään oli kuitenkin vähän tavallista parempi päivä, eikä edes koulukuvaukset pilanneet sitä. Tänään vaan elämä hymyili pikkasen sitä normaalia harmaata arkea enemmän. Tietty edelleen on vähän hämmentävä fiilis ihan kaikesta, mutta kerrankin se ei painanut mua kokonaan maahan. Mun puhelimesta löytyi pari näitä vähän tumblr-painotteisia muka-taiteellisia kuvia, mitkä on tullut otettua just tällaisina vähän parempina päivinä ja halusin jakaa ne tänne muistutukseks siitä, että suuri ilo voi lähteä pienestä asiasta, ihan huomaamatta. 

Käykäähän muuten seurailemassa blogia Bloglovin'issa, kun tuolta yläpalkista sellainen nappula nyt löytyy. :)