Heippa! Helmikuu lähestyy loppuaan ja vaikka vuoden ensimmäiset päivät ei mun osalta näyttäneet parempaa puoltaan, niin viimeiset pari viikkoa on tehnyt todellisen täyskäännöksen fiiliksen suhteen. Mä oon aina stressaantunut tosi pienistä asioista ja esimerkiksi tekemättömät kouluhommat on aikoinaan tuntuneet maailman kaatavilta painoilta ja estäneet kaikesta muusta nauttimisen lähes kokonaan. Siksi tuntuu todella vapauttavalta, kun viimeisten parin viikon aikana oon tietoisesti painanut koulun mielen perukoille ja keskittynyt muihin menoihin, joita on yhtäkkiä ilmestynyt lähes joka päivälle.
Käytiin menneellä viikolla ostamassa mulle luistimet ja oon niin iloinen, että pääsen vihdoin hyödyntämään järven ja luistinradan vieressä asumista vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu. Näin tein juuri tänään, kun olin ensin viettänyt aamun koulutöiden parissa. Ilta kotipuolesta tänne vierailemaan saapuneen kaverin kanssa luistellen korkkasi hienosti luistelukauden tälle talvelle ja antoi kaivattua energiaa jatkaa myös opiskelun parissa.
Eilen sen sijaan vietettiin iltapäivää seikkaillen turisteina kotikaupungissa valokuvausprojektin puitteissa. Valokuvaus on tänne muuton jälkeen jäänyt vähemmälle, joten oli ihanaa kaivaa kamera esiin laatikoiden sopukoista pitkästä aikaa.
Vaikka vuosi saikin siis hieman tavallista latteamman alun ovat talvi, ystävät ja spontaanit seikkailut toisensa perään ovat herättäneet sitä samaa elämäniloa, joka sävytti koko viime vuotta. Vaikka just nyt edessä odottaa 500 sanan kasaan raapiminen ennen puoltayötä ja työmäärä myös huomiselle hipoo kattoa, voin rehellisesti sanoa, ettei mua stressaa. Voin rehellisesti sanoa, että oon onnellinen.
Käytiin menneellä viikolla ostamassa mulle luistimet ja oon niin iloinen, että pääsen vihdoin hyödyntämään järven ja luistinradan vieressä asumista vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu. Näin tein juuri tänään, kun olin ensin viettänyt aamun koulutöiden parissa. Ilta kotipuolesta tänne vierailemaan saapuneen kaverin kanssa luistellen korkkasi hienosti luistelukauden tälle talvelle ja antoi kaivattua energiaa jatkaa myös opiskelun parissa.
Eilen sen sijaan vietettiin iltapäivää seikkaillen turisteina kotikaupungissa valokuvausprojektin puitteissa. Valokuvaus on tänne muuton jälkeen jäänyt vähemmälle, joten oli ihanaa kaivaa kamera esiin laatikoiden sopukoista pitkästä aikaa.
Vaikka vuosi saikin siis hieman tavallista latteamman alun ovat talvi, ystävät ja spontaanit seikkailut toisensa perään ovat herättäneet sitä samaa elämäniloa, joka sävytti koko viime vuotta. Vaikka just nyt edessä odottaa 500 sanan kasaan raapiminen ennen puoltayötä ja työmäärä myös huomiselle hipoo kattoa, voin rehellisesti sanoa, ettei mua stressaa. Voin rehellisesti sanoa, että oon onnellinen.
