lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukuun 22.






Heippa!
Joulukuuhun on tähän mennessä ehtinyt mahtua vaikka ja mitä. Alkukuu sujui koulustressiä ja viimeisiä palautuspäiviä vältellessä, mutta paniikkimonsteri, joka iskee vähintään muutamaa tuntia ennen palautuksia hoiti jälleen tehtävänsä ja vuoden viimeiset esseet on kunnialla hoidettu läpi. Fiilis oli ihanan vapautunut, kun illalla sai viimeisetkin kouluhommat purkkiin ja seuraavana päivänä pääsi stressittömänä juhlimaan huippuihanan ystävän läksiäisiä (vaikka läksiäiset onkin ihan tyhmää, kun joutuu sanomaan heippa pidemmäksi aikaa) ja seuraavana aamuna suunnitelmissa odotti jouluinen reissu Helsinkiin ja Porvooseen. 

Viimeiset pari päivää on siis kuluneet pääkaupunkiseudulla, jossa en hetkeen ollut ehtinyt viivähtää Lintsi-reissua pidempään. Tällä kertaa oon enemmänkin hämmentynyt siitä miten paljon menoa ja juttuja vajaaseen kolmeen päivään ehti mahtua. Käytiin moikkaamassa kummisedän perhettä, katsomassa uusi Spiderman-elokuva Itiksessä, nauttimassa talvisesta Porvoosta ja nappaamassa valtava purkillinen mun lempiteetä mukaan kotiin viemisiksi, syömässä sushia (nam!) ja iltaa istuttiin yöpaikassa teetä hörppien. Toki matkaan mahtui muutakin, mutta nää pienet hetket piirtää parhaiten kuvan siitä, millainen fiilis mulle jäi. 

Eilen matkattiin takaisin kohti Päijät-Hämettä ja Keski-Suomea ja nyt istun pikkusiskon huoneessa pitämässä seuraa Speedy-kanille, joka valitsi sängyn alla kököttämisen ideaaliksi tavaksi viettää päivää, katselen reissun aikana rästiin kertyneitä YouTube-videoita ja kirjoitan tänne, sillä edellisestä kerrasta on jo hetki aikaa.

Seuraavat päivät tulevat kulumaan kavereita tavatessa ja perheen kanssa aikaa viettäessä talvisessa Vääksyssä. On ihana ottaa rennosti ja vaan olla pitkään kestäneen koulustressin jälkeen.

P.S. Meidän talon viereinen ihana aarniometsä kaadettiin muutamia kuukausia sitten ja nyt tilalla on enää muutama hassu puu ja kasa kaadettuja puita. Vaikka puukasa näiden kuvien taustalla näyttääkin omaan silmään kivalta, niin koskematon metsä olisi mun mielestä vieläkin kivempi. RIP lähimetsä. 

-MINTTU