Ireland Snapshots

Heippa! Nyt olis aika jakaa teille vähän lisää kuvia Irlannista, koska miksi ei. Matkalla mentiin aika lailla sen vaihtelevan sään mukaan ja onneksi mukaan pakatut vaatteet oli sen mukaisia. Lämmin ja pehmoinen huppari, joka niin usein löysi tiensä päälle ei näillä keleillä nyt Suomessa tulis kuuloonkaan, mutta tuolla se oli niin kätevä. 

Just nyt oon melkein valmis lähtemään töihin, mutta ajattelin tulla tänne vähän kirjoittelemaan ennen sitä. Tällaista tänään, jotain muuta myöhemmin. 

H2O

Moikka! Näiden kuvien kanssa haluan jakaa ajatuksen, joka aina välillä ja varsinkin näin kesällä nousee mieleen. Niin yksinkertaiselta ja kliseiseltä kuin tää kuulostaakin, oon aina kokenut jonkinlaista yhteyttä veteen. Uskon, että moni voi kompata mua tässä, sillä oon ihan varma, etten ole ainoa, joka näin ajattelee. Vesi on jotain, mikä rauhoittaa ja jo pienestä pitäen oon ollut ihan innoissani merenneidoista ja se innostus ja kaipuu johonkin toiseen maailmaan veden ympäröimänä ei oo kadonnut mihinkään vuosien mittaan, vaan vesi ja sen elävät kiehtovat edelleen. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että veteen liittyy myös monia pelkoja, joista mulle nousevat päällimäisenä  pintaan selkäpiitä karmivat laivojen hylyt ja synkät merien syvänteet. 

Näistä huolimatta koen silti veden niin sanotusti omaksi elementikseni, sillä kesäisin voisin viettää koko päivän uiden ja lekotellen, tietenkin veden ollessa tarpeeksi lämmintä. Meren aaltojen katseleminen ja niiden kohinan kuunteleminen on myös jotain niin rentouttavaa, eikä moni asia voita kuumaa suihkua pitkän päivän jälkeen. 

Ehkä mun rakkautta veteen elementtinä on vahvistaneet pienenä katsotut merenneito-ohjelmat ja vilkas mielikuvitus, mutta kuinka moni voi rehellisesti kieltää koskaan haaveilleensa uimisesta merenneitojen lailla tai viettävänsä päivää rantakivillä ja laguuneissa rentoutuen? Kuinka moni kieltäytyisi, mikäli mahdollisuus sattuisi eteen? En minä, se on varmaa. 

Pikkuisen erilaista postausta iltaisen uintireissun jäljiltä tällä kertaa. Risuja ja ruusuja saa antaa kommentteihin. Nyt kuitenkin hyvää yötä!

Kakkuja ja hattaraa, herkuttelijan taivas

Heipä hei! Täytyy tulla teille jakamaan näitä herkullisia kuvia parhaan kaverini, Mian tervetuliaisjuhlista. :) Hän vietti kuluneen lukuvuoden Kanadassa ja noin vuosi sitten kirjoitinkin postauksen läksiäisjuhlista (sen voi lukea täältä). Nyt pidettiin vähän pienemmällä porukalla rennot, mutta hyvän ruoan täyteiset yllätysjuhlat, joten ympyrä ikään kuin sulkeutui. Järjestettiin koko juttu yhdessä toisen kaverin kanssa ja jaettiin työmäärä puoliksi, mutta omaan tuttuun tapaani, täydellisyyttä tavoitellen tuli kaikkien makeiden herkkujen kanssa väkerrettyä useampi tunti. Jos joku haluaa reseptiä joihinkin kuvissa esiintyneistä leivoksista, niin jättäkää kommenttia kommenttiboksiin ja saatan tulevaisuudessa kirjoitella postausta tänne aiheeseen liittyen. :)

Tuntuu, että kesäloma on jo kohta ohi ja abivuosi kurkistelee jo nurkan takana. Ei tunnu yhtään valmiilta vielä, mutta onneks tiedossa on paljon kaikkea mukavaa ja hei, ei kesäkään ihan vielä ole ohi. Nyt mä suuntaan joka tapauksessa nukkumaan, sillä huominen on työntäyteinen päivä ja kellokin on jo muutaman minuutin torstain puolella. Hups!

Where did I go?

Heippa! Just nyt en oikein tiedä miten mulla menee. Ulkoa päin katsottuna ihan hyvin, tosi hyvin oikeastaan, mulla on kesätöitä ja pääsin käymään Irlannissa viime viikolla, mutta viime aikoina mulla on ollut tosi hassu fiilis. En oikein osaa kuvailla millainen, mutta en oo tuntenut itteäni omaksi itekseni, mikä saattaa joistakin tuntua oudolta tai vaivaannuttavalta kuulla, mutta sen takia en oo ennen tätä iltaa jaksanut editoida kuvia Irlannista tai edes purkaa vaatteita matkalaukusta kaappiin. Tällaisia kausia on aina välillä, mutta aina ne yllättää jostain nurkan takaa. Silloin on vaikea olla kiitollinen ja aidosti iloinen, vaikka elämässä tapahtuisikin paljon hyviä juttuja. Mutta ehkä tääkin menee pian ohi ja jos ei, niin mitä sitten? Ei elämä voi aina olla yhtä iloista juhlaa ja hymyilyä. Ei kaiken tarvitsekaan aina olla täydellisesti, eikä se haittaa, jos joskus ei olekaan tyytyväinen kaikkeen, vaikka muiden mielestä olisi syytä olla. Joskus saa ihan luvalla olla epäkiitollinen, ärsyyntynyt ja välinpitämätön, jos siltä tuntuu. Pitää vain muistaa, ettei se jatku tarpeettoman pitkään tai kohdistu vääriin ihmisiin. 

Jopas oli avautuminen, tuntuu vähän oudolta kirjoittaa tänne jotain syvällisempää, mutta nää ajatukset on juuri sellaisia, jotka haluan saada pois mielestä ja ylös johonkin, ja kuka tietää, ehkä tekin ootte kohdannut jotain vastaavaa. Silloin on kiva tietää, ettei ole fiilistensä kanssa ihan yksin. Ensi kertaan!

Mixing styles

takki: Your Face, kengät: Ecco, mekko: Bik Bok, laukku: Olympus, t-paita: kirpputori (H&M)

 

Heippa! Keskiviikkona pääsin kohtaamaan pienen pelkoni, asukuvien ottamisen julkisella paikalla. Okei, kyseessä ei siis ole mikään iso juttu, mutta tällaiselle pikkukylän kasvatille asukuvien ottaminen muualla kuin kotikylässä on kuitenkin askel eteenpäin. Nappailtiin kuvia Helsingin keskustassa ihmisten kulkiessa ohi ja voin tyytyväisenä sanoa, vaikka ehkä kovin hassulta kuulostaakin, että oon nyt hivenen rohkeampi, mitä asukuvailuihin tulee. Kiitokset myös kuvaajalle! 

Tän enempää tekstiä ei just nyt irtoo, sillä koko päivä on mennyt keittiöhommissa ja huominenkin on täyteen buukattu, mutta näillä mennään. Nyt kuitenkin unta tähän palloon, se on nimittäin ansaittu.

Helsinki Snapshots

Moikka! Tällä hetkellä ulkona on pikkasen sateista, mutta mä istun viltti päällä ja kuuntelen radiota, joten sää ei ole mun ongelma. Eikä ollut muuten eilenkään, kun suunnattiin Brighton-kaveriporukalla piknikille vuoden jälkeen. Tänään tulee nimittäin vuosi siitä, kun saavuttiin takaisin Suomeen kolmen viikon kielimatkan jälkeen ja musta on tosi kiva, että ollaan pidetty yhteyttä sen jälkeenkin, vaikka nyt olikin eka kerta sitten virallisen EF-Reunionin jälkeen, kun nähtiin vähän suuremmalla porukalla. Ja vaikka ihan kaikki ei päässeetkään paikalle, niin oli ihana vaihtaa kuulumisia piknikin merkeissä. 

Muuten mun Helsinki-vierailuun on kuulunut kesävaateshoppailua järjellä, hyvän ruoka ja ihan vaan oleminen, koska kunnon kesäloma mulla alkoi vasta tällä viikolla. Kesäkuu oli ja meni ja on jotenkin niin outoa, että nyt tosiaan on jo se vuosi kielimatkasta ja kaikesta muusta. 

Mutta nyt mä painan vielä nenän kirjaan niiksi muutamaksi tunniksi, jotka mulla on jäljellä täällä ennen kotiin palaamista.

Hyvää kesää kaikille teille!