Summary of 2017

Kliseisesti on aika lopettaa vuosi 2017. Vuosi, jonka aikana oon saanut kokea enemmän kuin tähän viitsii edes alkaa kertomaan. 

Muutamia mainitakseni kuitenkin, oon valmistunut ylioppilaaksi, muuttanut Jyväskylään opiskelemaan englantia, saanut uusia tuttavia ja ystäviä, tutustunut huikeisiin tyyppeihin ja kotoutunut uuteen kaupunkiin. Oon käynyt Lontoossa ja Pariisissa, nauttinut Maata Näkyvissä -festareista enemmän kuin koskaan ennen, lähtenyt spontaanisti mukaan erilaisiin juttuihin oman mukavuusalueen ulkopuolelle, joskus yksinkin, silitellyt pikkusiskon uusia kaneja, ikävöinyt perhettä, vaikka nauttinut itsenäisestä elämästä ja kaiken tän lomassa oppinut paljon uutta itsestäni. 

Vuosi 2016 kohteli melko rankoin ottein, mutta vaikka 2017 ei säästynyt huonoilta hetkiltä, on silti sanottava: 2017 you’ve been good. Nyt joulun ollessa takana ja uuden vuoden edessä sulautuvat päivät toisiinsa yhdeksi erottamattomaksi massaksi, jonka aikana vielä saa olla hieman pihalla kaikesta. Pian on otettava itseään taas niskasta kiinni ja tehtävä ryhdistäytymisliike kohti uutta lukuvuotta ja vuotta 2018, jonka tulen varmasti kirjoittamaan väärin seuraavat kolme kuukautta. 

Musta ei silti tunnu, että vuosi olisi oikeasti loppumassa mihinkään. Pikemminkin se hyvä flow, joka on pikkuhiljaa vienyt vuoden mittaan eteenpäin on vaan jatkamassa talven läpi kohti kevättä. Kenties tämän myötä osa tästä hyvästä fiiliksestä välittyy ruutujen sillekin puolelle. 

Taking a break

Hei, mitä sinne ruutujen toiselle puolelle kuuluu? Musta tuntuu, että koko blogi on unohtunut jonnekkin kesäisiin päiviin, jotka vaikka olivatkin kiireisiä, eivät vieneet ajatuksista ihan yhtä paljon tilaa kuin tänhetkinen elämä. 

Don't get me wrong, yliopisto-opintojen alkaminen ja niiden mukanaan tuomat aktiviteetit ovat olleet todella positiivinen kokemus, mutta samalla niistä on tullut tietyllä tapaa elämän keskipiste. Kaikki uudet asiat tuntuvat suurilta ja hienoilta ja ovathan ne sitä, mutta kun asiaa alkaa tarkastelemaan, huomaa kuinka pieni osa maailmaa tämä kaikki on. Oma kapasiteetti ja keskittymiskyky on ollut täysin kohdistettuna päivittäisiin menoihin ja opiskeluun. Uuden sisäistämiseen menee aina aikaa, samalla sisäistää ja huomaa uusia puolia itsestään. Kaiken tän murroksen keskellä oon jättänyt blogin ihan suosiolla pienemmälle huomiolle, sillä kaikkeen ei vain voi revetä, vaikka kuinka haluaisikin. 

Kenties teitä kiinnostaa enemmän, millaista yliopistossa on, kenties ei ja kenties tiedätte jo ja muistelette lämmöllä omia opiskeluaikoja, mutta ainakaan toistaiseksi en ole jakamassa yliopistoelämästä tänne sen syvemmin, ennen kuin siitä on tullut selkeä osa muutakin elämää. 

On the bright side, Jyväskylästä on muotoutunut koti näiden viikkojen aikana ja oma huone tuntuu juuri siltä turvapaikalta kuin sen kuuluukin. Mikäänhän ei ole koskaan täysin valmista, ei huone, en minä, ei mikään, mutta suunta on oikea. Toivottavasti kuluva syksy selkeyttää ajatuksia enemmän ja elämä alkaa rutinoitumaan, jotta blogillekin jäisi enemmän aikaa päiväjärjestyksestä ja ajatuksista. Tällä hetkellä kuitenkin on ihan virallisesti vedettävä raja ja otettava taukoa, mutta täällä silti ollaan, satunnaisesti postaillen, kokopäiväisesti eläen ja kokien. 

Room sneak peek

Moikka! Ensi viikolla alkaa orientaatioviikko yliopistossa ja takana on kohta kaksi viikkoa Jyväskylässä. Vaikka ihan alussa tässä ollaan edelleen, niin viime postauksen jälkeen tekemistä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, mikä on ollut ihan hyväkin. Juuri kun oon alkanut tuntea oloni enemmän kodiksi täällä, niin ettei jokaista hiljaista hetkeä tarvitse täyttää tekemisellä, niin juuri silloin on ollut menoa ja tapaamisia tarjolla. Näihin kun lisätään ensi viikon kiireiseltä näyttävä ohjelma, niin väsymyksen määrä saattaa kasvaa huomattavasti. 

Tällä kertaa en kuitenkaan tullut avautumaan syvemmin, vaan jakamaan pieniä vilahduksia omasta huoneesta täällä Jyväskylässä. Kasveja mulla on yli oman tarpeen, kenties onnistun edes jonkun niistä pitämään hengissä... Ihan valmis mun huone ei vielä ole, sillä vaikka loput huonekalut on klassisesta Ikeasta tilattu, täytyy niiden saapumista odotella vielä jonkin aikaa. Nämä sneak peek-kuvat ovat kuitenkin mun lemppareita huoneesta juuri nyt. :)

Ajatuksia muuton jälkeen

Heippa! Mun on ihan pakko jakaa teille ajatus, jonka oon maininnut jo muutamalle kaverille. Tää ajatus heräsi tunteesta, joka mulla on ollut nyt Jyväskylään muuton jälkeen ja nyt kolmen tunnin (kirjaimellisesti) kaverin kanssa kahvilassa istumisen jälkeen oon vielä puheliaalla tuulella, joten saan ehkä artikuloitua tän ajatuksen tekstiksi.

Eli siis, kuten mainitsin, oon nyt muuttanut Jyväskylään, kahden hengen soluasuntoon, mutta en oo vielä asunut täällä viikkoakaan, joten on ihan normaalia tuntea olevansa vähän kala kuivalla maalla. Jyväskylä on ollut mun elämässä mukana pienestä pitäen ja oon aina nähnyt sen kaupunkina, jossa on kivaa ja ehkä vähän jännääkin vierailla. Nyt kuitenkin lapsuudesta tuttu kaupunki näkyy ympärillä ihan erilaisena ja oon kuvannut tätä fiilistä seuraavasti: Tuntuu kuin asuisin muovipussissa. Tää kuulostaa ehkä aika kamalalta, mutta en keksi parempaa vertauskuvaa. Muovipussi vääristää näkymää, enkä siis vielä nää Jyväskylää yhtä selvästi kuin näin Vääksyn, koska en tunne Jyväskylää yhtä hyvin.

Samalla lailla se vertauskuvallinen muovipussi vääristää sen ajatuksen, joka mulla on ollut Jyväskylästä pienestä pitäen ja muuttaa sen erilaiseksi. Ja koska muovipussissa ollessaan ei kykene hengittämään, niin yhtä lailla en osaa vielä hengähtää täällä samoin kuin kotona Vääksyssä, jossa hetken tekemisen puute ei ahdistanut. Täällä tuntuu, että tarvitsee koko ajan olla jotain tekemistä, sillä ne tyhjät hetket muistuttavat, etten oo vielä kotona ja lievä koti-ikävä Päijät-Hämeeseen iskee.

Nää ajatukset pyörii päässä joka päivä ja päivät tuntuukin paljon pidemmiltä uudessa kodissa. Tiedän silti, että ajan kanssa se muovipussi, jossa nyt asun, haihtuu pois ja Jyväskylästä muotoutuu pikkuhiljaa koti. Halusin kuitenkin sisällyttää teidät myös näihin hankalampiin pohdintoihin, joita muuttaminen herättää.

Positiivisemmalta kannalta katsottuna oli ihana nähdä kaveria kahden vuoden takaa ja unohtua täysin juttelemaan kolmeksi tunniksi kahvilan nurkkaan. Tällaiset kohtaamiset tekee elämästä ja muutosta hivenen verran helpompaa. <3

Kuulumisia

Moikka! Viimeisten parin viikon ajan mulla on useammin kuin kerran iskenyt sellainen fiilis, etten osaa tulla tänne kirjoittamaan, vaikka niin paljon on tapahtunut. Ja ehkä syy tuli jo mainittua, sillä vaikka toistan samaa, mitä oon koko kesän ja kevään hokenut, niin viime aikoihin on mahtunut ihan älyttömän paljon siistejä ja isojakin juttuja. 

Päällimmäisenä kaikista on tietysti muutto, joka on mun itseni paikan päälle lähtemistä vaille valmis. Tietysti omaa huonetta tulee muokattua ja laitettua jatkuvasti ja osa huonekaluista puuttuu vielä, mutta mitään stressiä itse 'muutosta' ei sinänsä enää ole. 

Tän postauksen idea oli alun perin kirjoittaa viidestä asiasta, joista olen ylpeä ja toi muuttaminen olla kyllä ehdottomasti yksi niistä. Ihan varmasti se suurin ja tärkein. Ja koska se on nyt ollut viime päivinä kaikista eniten mielessä, niin jotenkin ne muut jää taka-alalle. Mulla on ajatuksena tehdä tänne tulevaisuudessa ihan kunnon postaus omasta kämpästä, kunhan asetun paremmin kodiksi ja saan kaiken tuntumaankin kodilta, mutta yllä olevissa kuvissa pieniä vilauksia siihen, millaiseksi mun huone on muodostumassa. Ja ehkä vielä myöhemmin saan aikaan myös sen 5x ylpeä -postauksen, vaikka tällä kertaa meni vähän räpeltämiseksi. 

Mulla on vielä muutama päivä töitä täällä Vääksyssä ja viikon verran mahdollista viettää aikaa kavereiden kanssa ja siitä oon todellakin ottamassa kaiken irti, sillä seuraavat päivät on töiden jälkeen ihan täyteen buukattuja. Onneksi oon myös parantumassa flunssasta, joka inhottavasti iski Jyväskylästä takaisin tullessa ja muutaman päivän takainen olo on enää pieni kurkkukipu ja nuhainen nenä. :)

Miten teidän kesä on mennyt? 

Hei hei Vääksy!

Vääksy on ollut mun koti kuuden ja puolen vuoden ajan, mutta nyt on tullut aika sanoa hei hei ja lähteä kokeilemaan siipiä muualla. Toivon, että Jyväskylästä tulee mulle yhtä lailla koti, niin kuin Vääksystä on tullut. Sellainen koti, että heti tuntee olevansa ihan oikeasti kotona, vaikka ei olisi vielä edes kotitalon edessä. Ja onneksi Vääksy tuttuine maisemineen ja ihmisineen on edelleen paikallaan, kotina jonne palata. Siks oon koonnut tähän muutamia mun lemppareita Vääksystä. Näitä jään ikävöimään.

kanava ja Kanavan Helmi: Vääksyn tunnetuin nähtävyys ja vetonaula ei oo menettänyt hohtoaan munkaan silmissä, sillä sen varrella on tullut vietettyä monet kesät jäätelöä syöden ja meidän perheen tavaksi muodostunut koulun alottajais- ja lopettajaisjäätelö Kanavan Helmessä on perinne, jonka vien mielelläni mukanani Jyväskyläänkin.

rannat: Mä oon asunut veden äärellä koko pienen ikäni ja se on iskostunut johonkin syvälle omaan olemukseenkin. Muutaman minuutin päässä olevat rannat on ihan ehdoton lemppari, sillä mikä on parempaa kuin lähteä kaverin kanssa illalla yhdentoista aikaan ex tempore -uintireissulle?

luonto: Vaikka koenkin olevani enemmän kaupunki-ihminen, niin luonto on mulle tosi tärkeä. Yksi parhaista jutuista Vääksyssä asuessa on ollut luonto, joka ympäröi koko kuntakeskusta. Se luo tänne just sitä kodin tunnelmaa, josta mainitsin.

kirkko, Kinismaja ja nuortentila Elli: Asikkalan kirkko on ollut mun kesätyöpaikka nyt kolmatta kesää ja työn lisäksi se on mun kotikirkko. Jotain kertoo varmasti jo se, että kirkon esittelijän paikka on vetänyt puoleensa niin monena vuotena, mutta onhan meidän kirkko aivan huikean kaunis ja se tunnelma, mikä kirkon sisällä vallitsee, luo mulle aina tosi rauhallisen olon. Siellä voi hetkeksi unohtaa huolet ja nauttia kauniista arkkitehtuurista ja vaan olla. Samoin tärkeä paikka on seurakunnan nuortentila Elli EL-Korilla. Nuortenillat ja muut nuortentapahtumat ja se porukka, johon oon saanut kuulua ja tuun edelleen kuulumaan on jotain niin hienoa. Upeita ihmisiä, joiden kaltaisia jokaisella olisi hyvä olla elämässään. Oon onnekas, että mulla on.

tutut ihmiset: Viitaten vähän edelliseen, musta on kiva asua pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Kauppareissustakin tulee paljon mukavampi, kun kassalla on kaveri tai muu tuttu, ja jäätelökioskilla törmää naapureihin tai koulukavereihin. Joillekin tää aiheuttaa enemmän harmia kuin iloa, mutta mulle se on tehnyt sen fiiliksen, että kuulun joukkoon. Kuulun tänne.

koulu ja koulunmäki: Tärkeä paikka, jossa vietin suurimman osan Vääksyssä asumastani ajasta. Yläaste ja lukio VYK:issä on muokanneet mua siksi ihmiseksi, joka oon ja Sysmästä muuton jälkeen oon muun muassa koulun takia alkanut tuntea itseni enemmän asikkalalaiseksi kuin sysmäläiseksi. Täältä oli hyvä ponnistaa muualle. Kiitos!

Matkahaaveita

Kuvat: Google 

Matkustaminen on ehdottomasti yksi mun intohimoista. Oma rahatilanne ei aina meinaa antaa periksi reissuun lähdölle, mutta onneksi haaveilu on ilmaista ja takana on jo paljon kokemuksia, joihin voi palata ja muistella. Tässä kuitenkin mun haaveita tulevaisuuden reissuista.

Uusi Seelanti on ollut mun matkahaavelistalla varmaan siitä lähtien, kun näin Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ensimmäisen kerran. Jotenkin sinne lähteminen tuntuu kuitenkin edelleen ihan mahdottomalta haaveelta, mutta ehkä joskus sekin tulisi vielä koettua. EHKÄ.

Islanti sen sijaan saattaisi olla ihan varteenotettava kohdevaihtoehto, sillä se löytyy meidän perheestä jokaisen toivelistalta. En tiedä, tulisiko mun sinne yksin välttämättä lähdettyäkään, sillä kaupunkilomat on jotenkin enemmän mun juttu, ainakin itsekseni reissatessa (toivottavasti sellaisia reissuja tulisi tulevina vuosina lisää...) Mutta Islanti olisi jo luontonsakin puolesta tosi mielenkiitoista nähdä.

Sveitsin Alpit on äitin lemppari, josta ne on sitten osittain löytäneet tiensä myös mun sydämeen. Vaikka kaupunkilomat on se juttu mulle, niin kerran Alppien juuressa lomaa viettäneenä täytyy sanoa, että sinne haluaisin uudestaan. Mielellään keväällä niin, että laaksoissa olisi jo lämmintä, mutta rinteillä pääsisi vielä laskettelemaan. Alpeilla laskettelu on sellainen bucket list -juttu, jonka toivon joskus vielä ruksaavani toivelistalta yli. 

Brighton on kuin toinen koti. Vähän harmittaa, että Lontoossa käydessä päätin säästää rahaa ja jättää päiväreissun Brightonissa väliin, mutta kolme viikkoa nimenomaisessa merenrantakaupungissa viettäneenä en voi olla aika ajoin muistelematta kaikkia ihania hetkiä ja haaveilla uusien paikkojen löytämisestä. Brightonissa muhun iski kaikkialla vallitseva rento fiilis ja meren läheisyys, sillä vesi on mulle todella tärkeä elementti. Totta kai hyvät säät ja loistavat muistot vaikuttaa siihen, että Brightoniin pitäisi uudestaan päästä, mutta joskus tuttukin paikka on hyvä lomakohde.

Japani ja Tokyo Disneyland. Klisee mikä klisee, mutta Pariisin Disneylandissa oli oma viehätyksensä ja Japanissa oon halunut käydä ihan pienestä pitäen. Nää kaksi olisi siis loistava kompakti yhdistelmä, mutta kallis sellainen, mikä on estänyt pääsyn toistaiseksi. Tokion Disneyland ja Disney Sea houkuttaa myös siksi, että niissä on paljon vain Tokion Disneyn kohteille ominaisia juttuja, kuten ruokia ja muita. 

Kalifornia luo mielikuvia palmuista, upeista auringonlaskuista, rannoista, ja siitä elokuvista tutusta amerikkalaisesta rantakaupungin tunnelmasta, mikä on varmasti osittain ihan vain elokuvien viehätystä, mutta siitä huolimatta Kaliforniaan haluaisin päästä. (Kenties Universal Studioiden Potter-maailma on osasyy tähän...)

Rooma on kaupunki, johon oon halunnut matkustaa jo kauan, mutta tilaisuutta ei oo tullut eteen. Roomassa mua kiinnostaa kauniit rakennukset, hyvä ruoka ja se aito gelato, joka omasta mielestä päihittää suomalaisen perusjäätelön ihan mennen tullen. Voisin kuvitella itseni kävelemässä pitkin Rooman katuja jäätelö kädessä ja ihan vaan nauttimassa olemisesta. Joskus vielä...

Barcelona on listalla vähän samoista syistä kuin Roomakin. Ne kadut ja rakennukset ja se Etelä-Euroopan kulttuuri kiehtovat mua. (Ja kamera olisi varmasti käteen liimattu, jos näille reissuille pääsisin.)

Mitkä on teidän haavreissulistan kohteita ja miksi? Kiinnostaisi kuulla, joten jättäkääs kommenttia alas. :)

21.7.2017

Mitä sinne ruutujen toiselle puolelle kuuluu? Mun päivät on koostuneet viime päivien ajan (yllätys yllätys) töistä ja nukkumisesta. Totta puhuakseni joka päivään on kuulunut paljon muutakin, niinkin paljon, että tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on jo perjantai. Tää viikko on hävinnyt ihan hujauksessa. Ensi viikolla saattaa ehkä olla jopa näkyvissä muutama vähän rauhallisempi päivä, mutta sen näkee sitten. Nyt kuitenkin Ghostbusters 2 pyörimään ajan kuluksi. 

Rollercoasters and cotton candy

Hei! En tiiä, oonko ainoa, jonka mielestä tää kesä on kulunut ihan älyttömän nopeasti. Nyt ollaan jo heinäkuun puolenvälin yli, minne kesäkuu meni? Näihin muutamaan viikkoon on ehtinyt kuitenkin mahtua vähän enemmän kuin repullinen menoa ja kivoja juttuja, joista osa on ihan niinkin tavallisia, kuin jäätelöllä käyminen tai kavereiden kanssa hengailu nuortenillassa. Silti tuntuu, että joka päivä on täynnä jotain tekemistä, ja niistä lyhyistä vapaahetkistä haluaa nauttia, kun ei oo kiire minnekkään. 

Viikonloppuun niitä rauhallisia hetkiä ei juurikaan mahtunut, sillä lauantain vietin iskän, pikkuveljen ja siskon kanssa Lahdessa (ja tallilla?!). Sunnuntai sen sijaan kului Linnanmäellä, jossa oon viimeksi käynyt varmaan joskus 5 vuotta sitten. Aikaa edellisestä on siis kulunut ihan kunnioitettavasti. Viime kerran jälkeen oon päässyt eroon vuoristoratapelosta ja täytyy sanoa, että Lintsi on huomattavasti hauskempi kokonaisuus, kun ei tarvitse jättää puolia laitteista väliin. :) Kyllä tällainen reissu olis kiva kerran kesässä tehdä. 

Lähdettiin tosiaan aamulla Onnibussilla Helsinkiin, mikä oli jo kokemus sinänsä, koska oon niin tottunut kulkemaan junalla pääkaupunkiseudulle. Tuli heti niin paljon enemmän turistiolo, kun ei mennyt niitä kaikista tutuimpia reittejä. Päivä kului nopeasti jonottaessa laitteesta toiseen (onneksi jonot ei kuitenkaan vetäneet vertoja Disneylandin jonoille), nauraessa, syödessä (pulled pork hot dog on uus lemppari <3 ) ja tietysti kuvaillessa. Täytyy kyllä myöntää, että kuvasaldo jäi todella pieneksi kaiken hauskan lomassa. Onneksi muutamia räpsyjä kuitenkin jäi käteen ja niitä on hauska katsella jälkeenpäin. Tykkäsin.