My Harry Potter Collection

Moikka! Tänään ajattelin tulla jakamaan teille mun Harry Potter -kokoelman, jota ei kyllä välttämättä voi vielä ihan kokoelmaksi sanoa, mutta se on kasa Potteriin liittyviä asioita, joita mulle on vuosien aikana kerääntynyt.

Mä löysin Harry Potter -kirjojen maailmaan viidennellä luokalla ja parissa viikossa luin kaikki kirjat ensin suomeksi ja sitten perään englanniksi. Se on aikamoista menoa ja pian olin väkertämässä omia taikasauvoja, perustamassa epävirallista fanikerhoa ja vanhentamassa paperista pergamenttia kahvin ja teen avulla. Nykyään tilanne on muuttunut, mutta edelleen Potterin maailma on kuin toinen koti, jonne palata silloin, kun sitä eniten kaipaa ja tarvitsee.

Asiaan kuitenkin, mun kokoelma. En aio kauhean syvällisesti selittää jokaisen kuvissa näkemänne tavaran taustatarinaa ja henkilökohtaista merkitystä mulle, sillä muuten tästä postauksesta tulee äärettömän pitkä, mutta mainitsen muutaman tärkeimmän. 

Kaikki Potter-elokuvat multa löytyy toki, tai oikeastaan ne ovat pitkäaikaisessa lainassa iskältä, mutta niin kauniisti ne tuolla hyllyn päällä ovat, että saavatkin olla. Kirjoista hyllystä löytyvät vain neljäs ja viides ja molemmat englanniksi. Tähän on syy, sillä mä en ole halunnut ostaa Potter-kirjoja tavallisesta kirjakaupasta, vaan kerään mukaani mieluummin kirppareilta ja antikvariaateista löytyneitä englanninkielisiä versioita, joita nämäkin molemmat ovat. Toinen vieläpä Lontoosta löydetty.

Elokuvasarjan tekemisestä kertovat kirjat, jotka näkyvät kuvissa, olen molemmat saanut lahjaksi ja ne ovatkin tarkasti vaalittuja aarteita. Muita kirja-kategoriaan kuuluvia asioita ovat suomenkielinen versio Huispaus kautta aikojen -kirjasta, sekä englanninkielinen versio (Shakespeare and Co. -kirjakaupasta Pariisista ostettu) Fantastic Beasts And Where To Find Them -kirjasta. Näitä etsin aikoinaan joka ikisestä kaupasta, johon menin ja ajallaan nekin löysin ja lisäsin kokoelmaan.

Kuvissa näkyy myös tuo aivan mahdottoman suloinen paketti Peppermint Toads -suklaamakeisia, jonka sain kaveriltani 18-vuotissynttärilahjaksi. Aivan huikea lahja! 

Ja totta kai multa niitä taikasauvojakin löytyy. Vieläpä kaksin kappalein, jos ala-asteella itse tehtyjä ei lasketa. Samalta Lontoon reissulta kuin toinen Potter-kirjoista, sain lahjaksi Luna Lovekivan taikasauvan, joka on edelleenkin yksi mun lempparitaikasauvoista ja vaikka en mielelläni valitsisikaan lempihahmoa Pottereiden maailmasta, on Luna silti yksi lemppareista. Uutena tulokkaana on Albus Dumbledoren seljasauva, jonka tilasin tänä syksynä. Se on vaan niin hieno.

Tähän lopuksi mainitsen pikaisesti myös kuvista löytyvät paidat, joista tummanharmaa t-paita on ostettu Brightonista (täällä kyseinen blogipostaus) ja harmaa college-paita tilattu Etsystä. Näiden lisäksi kokoelmaan kuuluu myöskin Deathly Hallows -pinssi, Christmas At Hogwarts -tuoksukynttilä sekä Hufflepuff -avaimenperä, joka ei kuvista löydy, mutta jota ylpeästi kannan ja joka kätevästi pitää avaimet nipussa. 

Näin, huhhuh, tulipa melkoinen romaani jo tälläkin tavaramäärällä, eikä sitä edes tunnu olevan kovin paljon, kun kaikki ovat omalla paikallaan ja järjestyksessä. Tässä kuitenkin pieni vilaus minun kokoelmaani, jos aihe on teille läheinen tai kiinnostava niin jättäkää toki komenttia. 

Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla jotain muuta. 

Joululaulujen top 10

Moikka! Mä oon niitä ihmisiä, jotka kuuntelee joululauluja jo elokuussa, tai ainakin oon ollut. Jossain siinä lokakuun puolella ne hetkeksi stoppaa soimasta ja löytää tiensä takaisin soittolistalle yleensä joulukuun puolessa välissä. Niin tänäkin vuonna. Mun joululaululempparit on suurimmalta osalta englanninkielisiä ja ne on vaihdelleet eri vuosina aika paljonkin. Välillä listan ykkösinä koreilevat mahdollisimman kaupalliset pop-biisit, mutta tänä vuonna oon tykännyt enemmän rauhallisista ja tunnelmallisista kappaleista. Ja kuten alla olevasta listasta näkyy, vaihtelevat biisit aika reilusti perinteisistä suomalaisista joululauluista vähän tuntemattomimpiin. Löytyykö listalta teidän lempparijoulubiisejä ja jos ei, niin mitkä kappaleet tuo teille joulutunnelmaa?

• All I Want For Christmas Is New Year's Day - Hurts
• Baby, It's Cold Outside - Glee Cast
• I'll Be Home For Christmas - She & Him
• Christmas Lights - Coldplay
• Just For Now - Pentatonix
• That's Christmas To Me - Pentatonix
• The Christmas Song - She & Him
• O Holy Night - Céline Dion
• Tähti, tähdistä kirkkain
• Enkelikello

Joulukuun 10.

Moikka! Pikkusisko kysyi tänään, miksen enää kirjota blogia. Hyvä kysymys sinänsä, mutta kyllä mä edelleen koen kirjoittavani tänne, talvella vaan paljon harvemmin, koska kylmyys ja alkutalven koleus vie inspiraation. Se on kai ihan normaalia, aika monella on varmaan samankaltaisia tunteita tähän pimeään vuodenaikaan. 

Mistään tietystä aiheesta ei mulla tälläkään kertaa ole puhuttavaa, mutta oon vähän väsäillyt aluilleen postausta Harry Potterin maailmaan liittyen. Sitä odotellessa siis. 

Eilinen ja tämä päivä on vietetty jouluisissa tunnelmissa ainakin jossain määrin, sillä eilen oli 4H:n työntekijöiden pikkujoulut ja loppuillan vietin paketoimalla kasan lahjoja. Jos multa kysyttäisiin, haluaisinko mieluummin saada lahjoja vai antaa niitä, vastaisin ehdottomasti jälkimmäisen, sillä musta on ihan parasta keksiä kavereille ja perheenjäsenille juuri jokaiselle sopiva lahja. En silti yleisesti ota stressiä joululahjojen hankkimisesta ja jos ideaa tai fiilistä ei ole, jää lahjat hankkimatta. 

Tänään kului päivä myöskin lahjojen tekemisen ja paketoimisen parissa, mutta ehdittiin kuitenkin siskon pyynnöstä käydä myös kuvailemassa pihalla. Niinpä saatte tän postauksen kaverina nähdä muutamia räpsyjä kuvausreissulta. Nyt mä jatkan iltaa katsomalla Vlogmas-videoita YouTubesta, seuraavaan kertaan!
Ja hei muuten! Mä kirjoitan Asikkalan 4H:n Lähdetään kyläilemään -hankkeen blogia, jonne pääsee tästä, eli jos kiinnostaa, niin klikkaileppa sinne. :)

Snapshots from the last few weeks

Moikka! Näinä viime viikkoina mä oon täyttänyt 18, lukenut kirjoja, suoriutunut lukion viimeisestä koeviikosta, käynyt Studia-messuilla tsekkailemassa, mitä sitä tekisi lukion jälkeen, pyörinyt pitkästä aikaa seukkarin nuorten toiminnassa mukana, lähtenyt mukaan Maata Näkyvissä -festareille muutaman tunnin varoitusajalla, käynyt katsomassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvan, viettänyt iltaa kaverilla Lahdessa ja säästänyt samalla kampaajakäynnin verran rahaa, harmitellut lumen sulamista ja iloinnut sen takaisin tulemisesta. Kaiken kaikkiaan aika lailla on ehtinyt tapahtua tällä välillä ja kuukausikin on vaihtunut joulukuuksi. Näillä mennään ja katsotaan mitä ensi kerralla.

Viime aikojen ostoksia

Moikka! Mainitsinkin viime postauksessa, että tulisin esittelemään Turussa vieraillessa mukaan tarttuneet ostokset tänne, kunhan saisin aikaiseksi kuvailla. Eilen aamulla sitten inspiraatio iski ja ikkunasta paistava aurinko valaisi huoneenkin mukavasti, joten sain hyvän syyn kuvailla nämä tänne.

Koska kirjaston tarjonta englanniksi ei täällä ole päätä huimaava, eikä Suomalaisestakaan aina löydy niitä kirjoja, joita haluaisin lukea, oli ihan huippua löytää Akateeminen kirjakauppa Turusta ja huomata valtava tarjonta. Alkuperäisestä seitsemän kirjan pinosta jouduin kuitenkin rahapussia ajatellen karsimaan suurimman osan ja nämä kolme päätyivät mukaan. Rainbow Rowellilta löytyy mun kirjahyllystä kaksi muutakin teosta, joten halusin lukea myös suositellun Fangirl-kirjan. The Boy Most Likely To on jatko-osa kirjalle, joka sulatti mun sydämen kesällä, joten se oli ihan pakko päästä lukemaan ja All The Bright Places on myöskin ollut lukulistalla. 

Oi vitsit, kun oon ilonen tästä löydöstä. Nää lenkkarit löytyi kylläkin ennen Turkua Tampereen XXL:stä, jossa oli ystävämyynnit käynnissä ja poistokorista muutenkin löytyneet Niken lenkkarit saivat jo alennetusta hinnastaan 25% alennusta lisää. Koska mun vanhat lenkkarit on olleet mukana ala-asteelta asti mukana, koin että oli aika hankkia uudet, vaikka noi lumiset kelit ei kyllä hetkeen anna periksi näiden käyttämiselle.

Oikeastaan olin etsimässä vain pipoa, mutta Seppälässä oli kaikki naisten tuotteet -40%, joten myös samaan sarjaan sopivat lapaset ja toi aivan ihanan muhkea huivi lähtivät mukaan. 

Näistä kuvista oikeastaan vain noi söpöt pörrösukat on Turun reissulta, mutta muita ostoksia esitellessä ajattelin kuvata myös jokin aika sitten Lahdesta mukaan tarttuneet jutut. Tuo raidallinen paitamekko on alunperin Zaralta, mutta löysin sen ja tuon BikBokin sifonkitopin kirpparilta parilla eurolla. Niistä onkin aika nopeasti tullut yhdet mun lempparivaatteista. Farkkuhame oli alennuksessa Gina Tricotissa ja NYX:in Copenhagen matta huulipuna on uusin lisäys kasvavaan huulipunakokoelmaan. 

Marraskuun startti

Moikka! Niinkuin kerroin edellisellä kerralla, suunnattiin me porukoiden kanssa loppuviikosta pienelle lomareissulle ja nyt ollaan sieltä kotiuduttu. Suuntana meillä oli Turku, jossa käveltiin paljon ja nautittiin kauniista rakennuksista, hyvästä ruoasta, kylpylästä ja illan pimetessä kaupungin näteistä valoista. Sain myös hoidettua suurimman osan joululahjashoppailuista tälle vuodelle (hyvä minä, yleensä jätän koko jutun vaan suosiolla välistä), mihin oon tosi tyytyväinen ja löytyihän reissulta myös itselle muutama pikku juttu. Niistä varmaan myöhemmin lisää, jos energiat riittää, sillä vaikka olinkin lomalla ja kamera seurasi mukana joka paikkaan, en kuitenkaan ottanut yhtä ainokaista valokuvaa. Olkoon se sitten laiskuus, purevan kylmä ilma tai ihan vaan se, ettei aina tarvi ikuistaa jokaista hetkeä, niin tällä kertaa saatte pärjätä aiheeseen liittymättömillä kuvilla. Nyt on viikonloppu edessä ja oon jo ottanut hommakseni käydä lomapäivien aikana kertyneiden rästitöiden kimppuun, sillä marraskuu on, kuten aiemmin mainittu, todella kiireinen kuukausi. Nyt siis jatkan koulutöiden parissa puurtamista ja toivotan teille rentouttavaa viikonloppua! 

Entäs sitten?

Moikka! Just nyt ei oo se pirtee ja elämäniloinen fiilis, joka mulla yleensä on, kun alan kirjottamaan tänne. Se ei kuitenkaan haittaa, koska joskus inspiraatio voi iskeä ihan tavallisista aiheista ja asioista, eikä kaiken tarvii olla just niin hienoa ja huikeeta ja upeeta. 

Syysloma oli ja meni ja siitä ei juurikaan sanottavaa oo. Se on nyt ohi ja koulu iski heti päin kasvoja eilen, maanantaina. Ei mikään maailman mukavin yllätys. Mulla on lähes kaikki asiat rästissä ja kalenteria katsoessa näyttää koko kuukausi hektisimmältä vähään aikaan. Ja mielenkiintoisen twistin tähän tekee se, ettei mulla ole harmainta aavistusta siitä, miten tuun selviimään hengissä joulukuuhun saakka. Kouluhommat hukuttaa alleen ja lisää rästihommia on tiedossa. Yo-tulostenkin pitäisi saapua ja seuraaviin kirjoituksiin ilmoittautua, mutta just nyt mä en vaan jaksa. Joskus sitä ei vaan jaksa.

Ei jaksa ja kaipa se on ihan okei. Nyt ainakin toistaiseksi kalenterin ja aikataulujen kanssa hetken väännettyäni on sellainen olo, että nää hommat on tulevaisuuden huolia ja saa pysyä siellä. Me otetaan porukoitten kanssa varaslähtö viikonloppuun ja suunnataan pienelle lomalle. Minne, sen saatte kenties tietää myöhemmin, mutta nyt mä jätän Himalajan huippuja lähentelevän tehtäväpinon sikseen ja keskityn pakkaamaan kamppeet kasaan ja nauttimaan lomasta. Toivottavasti paremmasta kuin mennyt syysloma. 

Tsemppiä teille kaikille syksyyn!

Ei aina ihan niin täydellinen elämä

Moikka! Mun on nyt parina päivänä tehnyt mieli tulla teille kirjoittamaan tästä aiheesta, mutta en oikein oo varma, mitä haluaisin kertoa tai miten puen sen sanoiksi. Sitten tämä postaus ilmestyi tuonne Bloggerin etusivulle ja jo otsikko kiinnitti huomion. Luin postausta eteenpäin ja löysin sieltä niin monia pointteja ja ajatuksia, joihin samaistun, että päätin vihdoin tulla itsekin purkamaan asiaa tänne.

Kyseessä on siis niinkin arkinen asia, kuin ahdistus ja paniikkikohtaukset. Asia, joka on varmasti monelle tuttu, olkoon se sitten tavallista arjen ahdistusta tai jotain suurempaa. Mulla on ollut paniikkikohtauksia epäsäännöllisin väliajoin noin kuuden vuoden ajan ja välillä ne nappaa vallan ja paniikki ja sen pelko vie mennessään ja estää tekemästä asioita. Tää on asia, jonka kanssa oon oppinut elämään, mutta toisinaan tulee otettua takapakkia ja paljon. Silloin on hyvä keskittyä palauttamaan elämään niitä perusasioita ja olla huolehtimatta liikaa tulevaisuudesta. 

Vaikka kerronkin nyt tavallista avoimemmin siitä, millaista mun elämä on juuri nyt, en halua tästä tulevan kaiken kattavaa vuodatusta ahdistus- ja paniikkikohtauksista. (Jos epäselvyyttä siitä, mikä paniikkikohtaus itsessään on ja kuinka se vaikuttaa, jäi, löytyy täältä aika hyvä selitys sitä kaipaaville.) Sen sijaan haluan kirjailla ylös, miten oon näiden muutamien päivien aikana alkanut pikkuhiljaa muistella asioita, jotka ovat auttaneet vastaavassa tilanteessa. 

Ihan perusasioihin keskittyminen auttaa kaikista eniten. Ruoka, uni ja liikunta. Niiden saaminen sopivaan tasapainoon on jotain, mikä koulun ja muiden kiireiden lomassa unohtuu helposti, mutta vähintään kerran kuussa olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä niiden laita on ja käyttää aikaa asioiden rauhoittamiseen. 

Mulle on myös tosi tärkeää, että mun ympäristö on sellainen, jossa voin vaan olla ja rentoutua ja vaikka oma huone ei minkään sisustuslehden sivuilta olekaan, on se sellainen paikka, että sisään astuessa tulee heti hyvä fiilis. Täällä voin vaan olla, laittaa lämpimät villasukat jalkaan, käydä keittämässä kupin teetä ja kietoutua pörröiseen vilttiin ennen kuin ryhdyn vaikka äikän esseen parissa ahertamaan. (Itse asiassa sitä mun pitäisi juuri nyt väsätä, mutta halusin mieluummin tulla tänne kirjoittamaan.) 

Kaikista eniten mua auttaa tähän hetkeen ja päivään keskittyminen. Tulevaisuus tuntuu näin abivuoden syksyllä niin yhtäkkiä eteen tulleelta, että sen ajatteleminen laukaisee helposti ajatusten syöksykierteen. Tietenkään ei ole hyvä vain sysätä kaikkea sivuun, mutta jos antaa itsensä käsitellä pelottavia ja hankalia ajatuksia pala kerrallaan, on ne helpompi hyväksyä ja selvittää. 

Just nyt mulle tuottaa iloa se, että mulla makaa tossa huoneen lattialla aivan ihana koirakaveri ja vieressä on tarjousmyynnistä ostettu pussi irtokarkkeja. Sen kummempia ei tarvitse, kun yrittää löytää pieniä ilon aiheita arjesta ja keskittyy niihin. 

Tällä kertaa aika erilaista postausta, mutta halusin tän avulla tuoda esille, että vaikka tänne tulee usein kirjoitettua vain kivoista jutuista ja hyvällä mielellä ollessa, ei mun tai rehellisesti sanottuna kenenkään elämä ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Joskus on hankalia hetkiä, mutta niiden kanssa ei olla yksin.

Syksyiset omenamuffinit

Moikka! Eilen palasin keittiön puolella pari vuotta taaksepäin, jolloin kuppikakut ja muffinit olivat mun ehdoton bravuuri ja niitä tuli leivottua harva se viikko. Noiden aikojen jälkeen on leivonta jäänyt vähemmälle, mutta aina toisinaan mut valtaa hinku päästä taas keittiöön ja kokeilla, mihin mielikuvitus ja taidot riittävät. Mennyt viikko on ollut todella syksyinen sään puolesta ja koska omenia sattui keittiöstä löytymään, hyödynsin tätä netistä löydettyä reseptiä omissa syksyisissä omenamuffineissa. 

• 1 omena
• 2 rkl kanelia
• 1 rkl sokeria
• 1/2 rkl vaaleaa siirappia
• 75g voita
• 2 dl sokeria
• 2 kpl munia
• 2 1/4 dl maitoa
• 1 tl vaniljasokeria
• 3 3/4 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl leivinjauhetta

Pese omena hyvin ja poista siemenkota. Pilko omena mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Lisää omenan paloihin kaneli, sokeri ja vaalea siirappi. Sekoita hyvin ja anna maustua noin puoli tuntia. (Mausteita voi tässä kohtaa käyttää oman maun mukaan ja vaihdella. Itse tein seoksen täysin soveltamalla.)

Voin, munien ja maidon tulisi olla huoneenlämpöisiä, joten ota ne ajoissa lämpenemään tai lämmitä munat lämpöisessä vedessä huoneenlämpöisiksi. Voin voit pehmentää mikrossa.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sokereiden kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe, riko toiseen kulhoon munat ja vatkaa rakenne rikki. Lisää maito.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen jauho- ja maitoseosta, vatkaa alhaisella nopeudella kunnes seos on sileää.

Jaa taikinaa muffinivuokiin ensin yksi ruokalusikallinen. Lisää tämän jälkeen reilu teelusikallinen omenaseosta vuokaan ja peitä sitten toisella lusikallisella taikinaa niin, että vuoat ovat 2/3 täynnä.

Paista muffineja n. 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin vaaleanruskean värin.

Muffinien paistuessa voit valmistaa kuorrutteen. Tähän kuorrutteeseen hyödynsin Kinuskikissan sokerikreemin ohjetta, mutta muokkasin sitä omien tarpeiden mukaan. Ohjeen sokerikreemiin löydät täältä. Maustoin kreemin kanelilla ja omenaseoksesta ylijääneellä siirapilla. Yltiömakea pläjäys, mutta sen arvoinen.