Helsinki & EF-Reunion

 

 

 

Helsinki on aika kiva kaupunki. Se sanottakoon heti aluksi. Itse Lahti lähikaupunkinani on ihan mukavaa päästä välillä käymään muuallakin. Ihan noin esteettisestikin Helsinki on niin monta tasoa korkeammalla.

Helsinki oli myös mun viikonloppureissuni kohde. Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin EF-Reunion Party kesällä EF:n kautta kielikurssilla käyneille nuorille. Olin sopinut tulevani viikonlopuksi kummisedälleni kylään, jotta pääsisin näkemään sekä heitä että ystäviäni kielikurssilta.

Perjantaina illalla käytiin katsomassa Pixarin Inside Out, jonka saapumista teattereihin olen ehtinyt odottaa jo vaikka kuinka kauan, enkä pettynyt! Loistava elokuva, varmaa Pixar-laatua ja ahh, rakkaus. Tykkäsin!

Lauantaina Roihuvuoressa järjestettiin Mopo Rokki (Monen Polven Rokki), joka oli festivaalitapahtuma suunnattu kävijöille vauvasta vaariin tai vaikka mummoonkin. Itse tapahtuma järjestettiin Roihuvuoren vanhusten talolla, lähellä nuorisotaloa, loistava tapahtuma. Siellä kävin yhdessä kummisetäni perheen kanssa. Ihana alkusyksyn ja loppukesän tunnelma, musiikkia, hyvää ruokaa, jäätelöä ja tekemistä eri työpajojen merkeissä kaiken ikäisille. Lasten ja vanhusten ilon seuraaminen tosin riitti jo itsessään.

Illalla oli sitten vuorossa itse EF-Reunion Party. Ennen varsinaista tapahtumaa kävimme kuitenkin vielä syömässä kielikurssiporukalla Pizza Hutissa, vaihtamassa kuulumisia ja nauramassa itsemme kipeiksi. Koko päivä oli niin täynnä ihanan rentoa, rauhallista tunnelmaa. Päällimmäisenä mieleen jäi juuri tuo fiilis ja ystävät, joita en tule unohtamaan. Niin paljon tulee koettua ihan yllättäen.

The Perks of Being a Wallflower

Syksy tuo mukanaan koulun ja sen jokavuotisen syysfiiliksen, joka haaveilee upeasta väriloistosta, mäkisistä pikkuteistä, joita reunustaa toinen toistaan kauniimmat tammet ja vaahterat. Sen elokuvista tutun syksyn tunnelman, jota täällä Suomen ankeessa ja sateisessa säässä on vaikee tavoittaa täysin. Mutta mulla on keinoni selvitä siitä pettymyksestä, etten asu Missourissa, mistä yllä kuvattu haavemaisema on peräisin.

Kun syksy tulee ensimmäisten sateisten säiden kanssa ovelle koputtelemaan, päädyn mä lukemaan yhtä lempikirjoistani yhä uudestaan. The Perks of Being a Wallflower tai ihan vain Seinäruusu, kuten itse kutsun, lukeutuu ehdottomasti mun suosikkeihin. Se kertoo todella omalaatuisella tavallaan lukion aloittavasta Charliesta, joka kamppailee ahdistuneisuuden, tunteiden ja jonkinlaatuisen paniikkihäiriön sekä menneisyyden haamujen kanssa. Seinäruusu on yksi ensimmäisistä "kasvutarinoista", joita olen lukenut ja raotti ovea sen aihepiirin kohdalla.

Mulle itselleni niin tärkeäksi muodostunut kirja sisältää kaikki ne elementit, mitä hyvältä kirjalta odotan; samaistuttavan päähenkilön, hyvän ja mielenkiintoisen juonen, nerokkaita viittauksia oikeaan elämään ja toki sieltä myös se rakkaustarina löytyy. Omalla kohdalla vielä monet kirjassa kuvatuista hetkistä ovat niin osuvia, etten voi kuin rakastua joka kerta uudelleen.

Alla on kuva lempikohdastani kirjassa. Unohdan sen olemassaolon ja yllätyn aina uudestaan luettuani sen. Kuinka samankaltaisia omat, romantisoidut haaveeni elämästä ovat.

Seinäruusu on loistava valinta syksyllä luettavaksi kirjaksi. Se ei ole turhan pitkä eikä painava, joten kirjemuodossa kirjoittavan Charlien lukiovuotta on helppo kantaa mukanaan minne itse meneekin.

Tämän postauksen ei ole tarkoituskaan olla kirja-arvostelu, vaan pikemminkin kuvaus fiiliksistäni ja ajatuksistani koskien minulle tärkeää kirjaa.

Tumblr inspired pics from Instagram

 

Mulla on ollut nyt jo jonkun aikaa vähän huono päivä joka päivä. Tänään oli kuitenkin vähän tavallista parempi päivä, eikä edes koulukuvaukset pilanneet sitä. Tänään vaan elämä hymyili pikkasen sitä normaalia harmaata arkea enemmän. Tietty edelleen on vähän hämmentävä fiilis ihan kaikesta, mutta kerrankin se ei painanut mua kokonaan maahan. Mun puhelimesta löytyi pari näitä vähän tumblr-painotteisia muka-taiteellisia kuvia, mitkä on tullut otettua just tällaisina vähän parempina päivinä ja halusin jakaa ne tänne muistutukseks siitä, että suuri ilo voi lähteä pienestä asiasta, ihan huomaamatta. 

Käykäähän muuten seurailemassa blogia Bloglovin'issa, kun tuolta yläpalkista sellainen nappula nyt löytyy. :)

@ Keskiaikamarkkinat

Koulun alku on tuonut stressin mukanaan. Olin eilen niin väsynyt, että tuntui kuin olisin kävellyt unissani ainakin puolet päivästä. Olo ei ollut ihan se kaikkein parhain, mutta päätin silti lähteä mukaan, kun porukat kertoi lähtevänsä Keskiaikamarkkinoille Hämeenlinnaan. Oon mä joskus pienenä ollut tollaisilla markkinoilla aiemmin, mutta en enää muista niistä juuri mitään. Nyt oli hyvä aika käydä uudestaan vähän extempore -pohjalta. Käytiin kuuntelemassa Räikkä-nimistä naislaulujoukkoa, jonka lyriikat on kyseenalaisesta vielä vähän alaspäin, mutta tavoittavat aika hyvin keskiajan huumorin. Tuli myös kuvailtua vähän siellä täällä ympäriinsä ja nautittua monenlaista herkkua ruusunekuista aitoihin maalaissipseihin ja rahkapulliin. Illalla vielä päädyin jotenkin kuuntelemaan Fairtrad. nimisen bändin keikkaa kuultuani soundcheckissä soitetun Concerning Hobbits -melodian, joka on varmaankin monelle tuttu. Aivan loistava keikka, tykkäsin, käykää tsekkaamassa tekin.

Autumn and what it really means

 Moikka! Viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen sää, ei enää ehkä niin kesäinen ja lempeän lämmin vann pikemminkin lähempänä sitä täydellistä alkusyksyn säätä. Mä oon aina pitänyt itseäni syksyn lapsena, vaikka rakastankin kesää ja sen tuomia mahdollisuuksia. Syksyssä vaan on sitä jotain. Marjat kypsyy ja pääsee nauttimaan erilaisista smoothieista, pirtelöistä ja ihan vaan vaikka siitä väriloistosta. Syksyllä on täynnä uutta energiaa loman jälkeen ja kun illat pikkuhiljaa pimenee, voi käpertyä viltin ja kuuman kaakaon kanssa lukemaan hyvää kirjaa. (Jos aikaa vaan millään koulutyöltä liikenee.) Siihen vielä lisättynä kaikki inspiroivat Back To School -videot, joita joka paikka on tulvillaan näin koulun alusta, niin mun täydellinen syksyfiilis on taattu.

Mian läksiäiset - My best friend's farewell party

Lauantaina oli mun kaverin Mian läksiäisjuhlat. Hänellä on edessä vaihto-oppilasvuosi Kanadassa ja se näkyi juhlien teemassa aika selkeesti. Kaikki oli punavalkoista Kanadan lipun tavoin. Koska Mian kanssa tulee koulussa ollessa ja vapaalla vietettyä aikaa kaikista eniten, on myös mun syksystä tulossa aika erilainen. Kaiken lisäksi meidän kouluun on myös tulossa vaihto-oppilas, Haley, jonka näin ensimmäistä kertaa myös noissa juhlissa. Oon aika innoissani tästä syksystä, mutta samalla on vähän haikeat fiilikset kesän loppumisesta ja siitä, etten nää parasta kaveriani kokonaiseen vuoteen. Jätän teille tähän teille vielä linkit sekä Mian että Haleyn blogeihin, jos haluatte seurailla.

Mian blogi

Haleyn blogi

Muuten oli tosi mukavaa viettää lähes koko päivä läksiäisissä herkkuja syöden, kavereita nähden ja muuten vaan jutellen. Mä olin paikalla ensimmäisten joukossa ja lähdin kotiin vasta yömyöhällä autettuani ensin pakkailussa ja muussa. Viimeinen ilta vuoteen parhaassa seurassa, joten siitä otettiin kaikki irti. 

Tampere

Tuli vietettyä muutama päivä Tampereella tällä viikolla, koluttua museoita, kuvailtua ympäri kaupunkia, syötyä aina yhtä hyvää Minetti-jäätelöä ja shoppailtuakin vähän. Vaikka en itse ensin ollut niin hirveän kiinnostunut kiertelemään museoissa, en voi sanoa ettenkö lopulta olisi nauttinut siitä edes jollain tasolla. Amurin puutalokortteli, museo Milavidassa olleet museonäyttelyt ja lisäksi jonkin sortin työläismuseo Finlaysonin alueella tarjosivat erilaisia näkökulmia aikojensa elintapoihin. Ja joo, olihan ne kauniita paikkoja kuvailla, mikä oli itselleni tärkeä seikka.

Tampere on muutenkin tosi kiva paikka ilmapiiriltään. Se eroaa esimerkiksi Jyväskylästä, joka on myös mulle rakas kaupunki. Aluksi mulla on ollut Tampereella aina vähän liian turisti-olo, mutta nyt pikkuhiljaa alan tottua kyseiseen kaupunkiin ja löytää siitä niitä kotoisiakin piirteitä.