Eli siis, kuten mainitsin, oon nyt muuttanut Jyväskylään, kahden hengen soluasuntoon, mutta en oo vielä asunut täällä viikkoakaan, joten on ihan normaalia tuntea olevansa vähän kala kuivalla maalla. Jyväskylä on ollut mun elämässä mukana pienestä pitäen ja oon aina nähnyt sen kaupunkina, jossa on kivaa ja ehkä vähän jännääkin vierailla. Nyt kuitenkin lapsuudesta tuttu kaupunki näkyy ympärillä ihan erilaisena ja oon kuvannut tätä fiilistä seuraavasti: Tuntuu kuin asuisin muovipussissa. Tää kuulostaa ehkä aika kamalalta, mutta en keksi parempaa vertauskuvaa. Muovipussi vääristää näkymää, enkä siis vielä nää Jyväskylää yhtä selvästi kuin näin Vääksyn, koska en tunne Jyväskylää yhtä hyvin.
Samalla lailla se vertauskuvallinen muovipussi vääristää sen ajatuksen, joka mulla on ollut Jyväskylästä pienestä pitäen ja muuttaa sen erilaiseksi. Ja koska muovipussissa ollessaan ei kykene hengittämään, niin yhtä lailla en osaa vielä hengähtää täällä samoin kuin kotona Vääksyssä, jossa hetken tekemisen puute ei ahdistanut. Täällä tuntuu, että tarvitsee koko ajan olla jotain tekemistä, sillä ne tyhjät hetket muistuttavat, etten oo vielä kotona ja lievä koti-ikävä Päijät-Hämeeseen iskee.
Nää ajatukset pyörii päässä joka päivä ja päivät tuntuukin paljon pidemmiltä uudessa kodissa. Tiedän silti, että ajan kanssa se muovipussi, jossa nyt asun, haihtuu pois ja Jyväskylästä muotoutuu pikkuhiljaa koti. Halusin kuitenkin sisällyttää teidät myös näihin hankalampiin pohdintoihin, joita muuttaminen herättää.
Positiivisemmalta kannalta katsottuna oli ihana nähdä kaveria kahden vuoden takaa ja unohtua täysin juttelemaan kolmeksi tunniksi kahvilan nurkkaan. Tällaiset kohtaamiset tekee elämästä ja muutosta hivenen verran helpompaa. <3
Hellou Minttu! Samaistun muuttamis fiiliksiin. Nyt lahtelaisena tuntuu ihan samalta. Aina ollut tärkeä paikka, tuttukin, mutta nytkun sielä asuu se tuntuu ihan uudelta. Eikä osaa pysähtyä. Uskon kuitenkin kanssa että kodiksi se vielä muuttuu ja tälläset tunteet on alussa ihan normaaleja! Onnea uuteen elämänvaiheeseen <3
VastaaPoistaKiitos ja paljon onnea sullekkin! Satuinpa juuri lukemaan sun uusimman kirjoituksen ja olit onnistunut sanoittamaan aika lailla täysin niitä fiiliksiä, joita mullakin ollut varsinkin viimeiset pari viikkoa. <3
PoistaTsemppiä Minttu! Kun opinnot alkaa, alat vähitellen saamaan kaupungin haltuusi. Ihanaa, jännittävää syksyä! ❤️ Kirsi
VastaaPoistaKiitos paljon ja kamalasti terveisiä sinne! <3
Poista-Minttu
Samaistun sun ajatuksiin aika paljon! Muutin asuntolaan viime maanantaina ja en tunne uudesta koulusta ketään ja samassa asuntolassa asuvista ihmisistäkään en tunne ketään. Tottakai tässä viikon aikana heihin on kerennyt jo jonkin verran tutustumaan, mutta suurimman osan vapaa-ajasta vietän yksin omassa huoneessani ja yritän keksiä jotakin tekemistä, ettei aika tulisi pitkäksi. Onneksi kuitenkin samalla paikkakunnalla asuu mun vanha kirjekaveri, jonka kanssa oon pariin otteeseen nähnyt nyt tässä viikon aikana :D Mut hei onnea uusiin kuvioihin! :)
VastaaPoistahttp://sofiaidaannneli.blogspot.fi/
Kuten myös onnea ja tsemppiä sulle! Onneksi mullakin täällä muutama kaveri, joten ei jokainen päivä kulu ilman tekemistä. Tuttuja fiiliksiä toi omassa huoneessa aikaa viettäminen, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa lähde eteenpäin, meille molemmille. :)
Poista-Minttu