Moikka! Näiden kuvien kanssa haluan jakaa ajatuksen, joka aina välillä ja varsinkin näin kesällä nousee mieleen. Niin yksinkertaiselta ja kliseiseltä kuin tää kuulostaakin, oon aina kokenut jonkinlaista yhteyttä veteen. Uskon, että moni voi kompata mua tässä, sillä oon ihan varma, etten ole ainoa, joka näin ajattelee. Vesi on jotain, mikä rauhoittaa ja jo pienestä pitäen oon ollut ihan innoissani merenneidoista ja se innostus ja kaipuu johonkin toiseen maailmaan veden ympäröimänä ei oo kadonnut mihinkään vuosien mittaan, vaan vesi ja sen elävät kiehtovat edelleen. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että veteen liittyy myös monia pelkoja, joista mulle nousevat päällimäisenä pintaan selkäpiitä karmivat laivojen hylyt ja synkät merien syvänteet.
Näistä huolimatta koen silti veden niin sanotusti omaksi elementikseni, sillä kesäisin voisin viettää koko päivän uiden ja lekotellen, tietenkin veden ollessa tarpeeksi lämmintä. Meren aaltojen katseleminen ja niiden kohinan kuunteleminen on myös jotain niin rentouttavaa, eikä moni asia voita kuumaa suihkua pitkän päivän jälkeen.
Ehkä mun rakkautta veteen elementtinä on vahvistaneet pienenä katsotut merenneito-ohjelmat ja vilkas mielikuvitus, mutta kuinka moni voi rehellisesti kieltää koskaan haaveilleensa uimisesta merenneitojen lailla tai viettävänsä päivää rantakivillä ja laguuneissa rentoutuen? Kuinka moni kieltäytyisi, mikäli mahdollisuus sattuisi eteen? En minä, se on varmaa.
Pikkuisen erilaista postausta iltaisen uintireissun jäljiltä tällä kertaa. Risuja ja ruusuja saa antaa kommentteihin. Nyt kuitenkin hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti