Heippa! Just nyt en oikein tiedä miten mulla menee. Ulkoa päin katsottuna ihan hyvin, tosi hyvin oikeastaan, mulla on kesätöitä ja pääsin käymään Irlannissa viime viikolla, mutta viime aikoina mulla on ollut tosi hassu fiilis. En oikein osaa kuvailla millainen, mutta en oo tuntenut itteäni omaksi itekseni, mikä saattaa joistakin tuntua oudolta tai vaivaannuttavalta kuulla, mutta sen takia en oo ennen tätä iltaa jaksanut editoida kuvia Irlannista tai edes purkaa vaatteita matkalaukusta kaappiin. Tällaisia kausia on aina välillä, mutta aina ne yllättää jostain nurkan takaa. Silloin on vaikea olla kiitollinen ja aidosti iloinen, vaikka elämässä tapahtuisikin paljon hyviä juttuja. Mutta ehkä tääkin menee pian ohi ja jos ei, niin mitä sitten? Ei elämä voi aina olla yhtä iloista juhlaa ja hymyilyä. Ei kaiken tarvitsekaan aina olla täydellisesti, eikä se haittaa, jos joskus ei olekaan tyytyväinen kaikkeen, vaikka muiden mielestä olisi syytä olla. Joskus saa ihan luvalla olla epäkiitollinen, ärsyyntynyt ja välinpitämätön, jos siltä tuntuu. Pitää vain muistaa, ettei se jatku tarpeettoman pitkään tai kohdistu vääriin ihmisiin.
Jopas oli avautuminen, tuntuu vähän oudolta kirjoittaa tänne jotain syvällisempää, mutta nää ajatukset on juuri sellaisia, jotka haluan saada pois mielestä ja ylös johonkin, ja kuka tietää, ehkä tekin ootte kohdannut jotain vastaavaa. Silloin on kiva tietää, ettei ole fiilistensä kanssa ihan yksin. Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti