Kohti Yllästä

Kuvat: Jesse Tapanainen

Moikka sinne ruutujen toiselle puolelle! Mulla on ehkä edelleen vähän idealukko päällä, tai pikemminkin ideoita riittää, mutta niiden toteuttaminen on jäänyt sinne hankalamman puolelle. Se on kuitenkin ihan okei, sillä tänään illalla lähden monen vuoden jälkeen Ylläkselle kaverin kanssa.

Meidän papalla on mökki Ylläksellä ja siellä on tullut lapsena vietettyä enemmänkin aikaa ja monia lomia. Muistan kun Jounin kauppa oli vielä ihan tavallinen ruokakauppa pienessä rakennuksessa ja kuinka Eväskori-pitseria vaihtoi sijaintiaan, mutta ei menettänyt tunnelmaansa. Muistan kesäiset vaellukset tunturipurojen ja laavujen luo. Kuinka papan kanssa paistettiin lettuja laavun lettupannulla. Muistan ensimmäisen kerran gondoli-hississä. Muistan Ylläksen huipulla vietetyn juhannuksen ja kuinka yhtenä talvena (tai aika useinkin oikeastaan) istuttiin Ylläskammiin syömään lämpimiä munkkeja kesken laskettelureissun. 

Muistan, kun pääsin ensimmäisen kerran laskettelemaan ihan yksin ja uskaltauduin laskettelemaan tunturin toiselle puolelle. Muistan pitkät ajomatkat ja jokaisen reissun ensimmäisen poron spottaamisen. Muistan hyttyset, jotka saapuivat samana aamuna, kun lähdettiin kesällä kotiin. Muistan Konijänkän ja ainoan heppaleirin, jolla olen koskaan ollut. Muistan nyt jo edesmenneen kilpikonnan ja kuinka yritimme pyydystää riikinkukkoa sisälle. Muistan myös useat riidat ja kiukuttelut paikan päällä, mutta jostain syystä ne ovat jääneet hyvien muistojen jalkoihin, mikä on varmaan ihan hyvä. 

Tämä kerta on kuitenkin siitä erilainen, että en lähde mökille yhdessä perheen kanssa omalla autolla, vaan kaverin kanssa bussilla. Tiedossa on siis rutosti nostalgiaa tutuissa maisemissa, mutta samalla jotain ihan uutta, koska pääsen jakamaan kaiken hyvän kaverin kanssa. Tästä tulee hyvä reissu.