Sunnuntain ajatuksia

Kuvat: Mia-Sofia Ollila

Moikka! Tänään mä oon käynyt kirkossa, jutellut ihmisten kanssa, trimmannut otsiksen kevätpituuteen, hengaillut meidän koiran kanssa, laittanut ruokaa, tilannut ylioopilaslakin ja kuunnellut musaa. Sää ei ole missään määrin mieltä ylentävä, eikä tonne tekisi yhtään mieli lähteä koiran kanssa lenkille, mutta minkäs teet. 

Eilen mulle kävi maailman kummallisin juttu, eikä ihan mukavassakaan mielessä, kun pyörryin keskelle Lahden Trioa. Loppupäivä kului aika heikoissa merkeissä ja leväten, mutta tänään olo on jo ihan erilainen. Syy, miksi kerron eilisestä kohtauksesta täällä, löytyy mulle tuntemattomista ihmisistä, jotka olivat heti valmiina auttamaan, kun mun tyhjästä ilmestynyt heikotus ja sen myötä lievä paniikki ottivat vallan. Musta on ihanaa, että on olemassa ihmisiä, jotka ei käännä päätään pois, kun joku on avun tarpeessa. Tällä kertaa se olin mä itse, joka oli avun saajana, mutta tässä on hyvä muistutus kaikille. 

Jos joskus eteen sattuu ihminen, joka näyttää olevan avun tarpeessa, saattaa ihan se pieni kysymys: "Onko kaikki okei?" auttaa tosi paljon. Mä oon todella kiitollinen paikalla olleille ihmisille, jotka niin sydämellisesti huolehti, kunnes tilanne oli ohi. Haluun jakaa tän arjen sankaruuden, jos edes täällä. Toivottavasti myös muistamalla itse auttaa, jos tilanne eteen sattuu.