Moi! Istun täällä meidän mökin sohvalla ja voin rehellisesti sanoa, ettei mun jalkoihin oo varmaan koskaan sattunut yhtä paljon. Se on toki ihan ymmärrettävääkin 8 ja puolen tunnin lähes yhtämittaisen laskettelun jälkeen. Ollaan siis saavuttu Ylläkselle ja nukuttu bussimatkan jälkeinen kooma pois, mutta tänhetkisestä väsymyksestä päätellen kooma numero 2 on hyvää vauhtia matkalla. Viime yönä nukuin paremmin kuin pitkään aikaan ja jos jalkakivut ei tapa mua, niin ensi yö on luultavasti samaa sarjaa.
Ollaan oltu Sallan kanssa täällä vasta yksi kokonainen päivä, mutta musta on niin ihanaa olla takaisin näissä tutuissa maisemissa. Jostain syystä rinteessä oleminen sai aikaan saman fiiliksen, kun aikoinaan Teneriffalla, mikä on ehkä vähän outoa, mutta mitäs pienistä.
Tää päivä on tosiaan käytetty ihan vaan lasketteluun, sillä hissit oli tänään 2 h myöhempään auki kuin normaalisti. Huominen ja tiistai on myös suunnitelmissa viettää mäessä. En malta odottaa. Huomenna arvostetaan tuoreita rinteitä vielä enemmän ja pysytään täällä Äkäslompolon puolella kauemmin ennen Ylläsjärvelle siirtymistä.
Täytyy myös sanoa, että aluksi mua vähän jännitti, miltä musta tuntuisi olla taas täällä. Olisiko mun elämä kotona yhtäkkiä kadonnut ja olisin matkannut ajassa taaksepäin, en vain maisemissa vaan myös ihmisenä, mutta onneksi mulla on hyvä kaveri mukana ja KLS. soi kaiuttimesta, joten ei se oma elämä mihinkään hävinnyt. Se taisi tulla mukaan tänne. Nyt kuitenkin meen syömään mun pääsiäis-Kinder-munan, jonka unohdin aamulla laittaa tyynyn alle. :D
Ihanaa huomista alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti